Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Kansi: Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuosikymmenetkään eivät ole hälventäneet sitä salaisuuksien ja mysteerien koukuttavaa maailmaa, jota aikoinaan koin Viisikko-kirjoihin uppoutuessani. Elin henkeä pidätellen mukana neuvokkaiden lasten seikkailuissa, joissa lopulta voi aina luottaa täpärään pelastumiseen ja oikeuden voittoon. Alan Bradleyn Hopeisen hummerihaarukan tapauksen myötä tein aikamatkan menneeseen ja tavoitin häivähdyksiä tuosta tunnelmasta, toki nyt aikuisen näkökulmasta.

Alan Bradley on minulle uusi tuttavuus ja hyppäsinkin suoraan Flavia de Luce -dekkarisarjan kolmanteen osaan. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet kirjat Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä. Kirjan henkilöiden elämään pääsee kiinni vaivattomasti näinkin ja kirja toimii hyvin omana itsenäisenä seikkailunaan.

Kirjan päätähti on nuori ja nokkela 11-vuotias Flavia. Hän asuu leskeksi jääneen isänsä ja kahden vanhemman siskonsa kanssa Bishop’s Laceyn maalaiskylässä 1950-luvun Englannissa. Asetelmassa on sadunomainen selkeä kuvio; isä on ehkä hieman arjesta vieraantunut ja reppana jäätyään yksin kasvattamaan tyttäriään. Sisarkuvioissa Flavia on se kolmas pyörä liikaa, häntä vanhemmat Feely ja Daffy ovat liittoutuneet nuorinta vastaan. Ilkeyksiä ja kepposia tehdään puolin ja toisin. Vaikka Flavia kestääkin sisartensa jäynät, ajoittain pintaan nousee myös hänen haavoittuvaisempi puolensa – eikä vähimmin silloin, kun on kyse äidistä, jota hän ei koskaan saanut oppia tuntemaan. Feelyn ja Daffyn mukaan äiti Harriet ei koskaan edes rakastanut nuorimmaistaan. Flavia on pikkuvanha selviytyjä, joka on olosuhteiden pakostakin tottunut pärjäämään yksin ja tarkkailemaan ympäristöään; siis nuuskimaan salapoliisiharrastelijan tavoin. Hän on myös haka kemiassa ja tuntee myrkkyjen salat, omaa jopa laboratorion omille kokeilleen, joten mikä on puuhaillessa nuorena neiti Marplen versiona.

Kauan ei tarvitse lukijan sivuja käännellä, kun jo alkaa tapahtua. Kylän markkinoilla mustalaisnainen Fenella Faa lausuu Flavialle säpsähdyttävän ennustuksen. Seuraavassa hetkessä ennustajan teltta on tulessa ja tapahtuneen johdosta Flavia istuu pian Fenella Faan mustalaisvankkureissa ja ehtii tehdä tämän kanssa paremminkin tuttavuutta. Flavia on myös ensimmäisenä paikalla, kun Fenella Faa myöhemmin löytyy rankasti pahoipideltynä. Flavia on nopea liikkeissään ja kulkupelinä on luotettu ystävä ja perin inhimillinen polkupyörä Gladys. Hän ehtii paikalle silloinkin, kun suihkulähteestä löytyy kuollut mies. Tapahtumien kannalta kriittisillä paikoilla leijuu kalanhaju, mikä kiinnittää salapoliisittaren huomion. Tavaroita katoaa ja ilmestyy jälleen paikoilleen. Vuosia sitten kadonnut vauvakin nousee puheeksi. Flavia saa kirjoittaa kaikista outouksista muistiinpanoja vihkoonsa kynä sauhuten.

Tarinassa riittää sivujuonia, mutta se pysyy silti napakasti kasassa. Teksti on nautinnollista luettavaa hauskoine, tuoreine kielikuvineen. Tarinaa värittää kutkuttavasti taianomaisuus mystisinä tapahtumina ja uskomuksina. Harvaa kirjaa voi suositella yhtä laajalle lukijakunnalle kuin tätä; lumoavaa luettavaa teineille ja pirtsakka välipala aikuisellekin.

Marja-Liisa

Intohimoinen lukija, jolle kirjat ovat elämänmittainen haaste ja ruostumaton rakkaus. Koko kirjo käytössä, runoista dekkareihin ja kaunosta tietokirjallisuuteen. Luettujen pinoa on listattu myös Tuhansia sivuja -blogiin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *