Tuula Saarto: Kalle Hagert : Legenda jo eläessään

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tuula Saarron ja Allan Hagertin prameat mustalaishäät vietettiin toukokuussa 1959. Morsian oli vasta seitsemäntoista, sulhanen pian kaksikymppinen mustalaiskuninkaan poika. Oli siinä ihmettä kerrakseen. Kansa täytti Helsingin suurkirkon ja lähitienoon.

Ero tuli sitten vuonna 1967 ja myöhemmin Tuula Saarto kirjoitti havaintojaan tuosta ajasta ja ennen kaikkea suvun päämiehestä ja patriarkasta, appiukostaan Kalle Hagertista kirjaan, joka julkaistiin Legenda jo eläessään -kirjasarjassa Eljas Erkon, Tahko Pihkalan, arkkipiispa Paavalin, Lauri Viidan, Eino Leinon ja muiden vaikuttajien joukossa.

Liikemies Kalle Hagert (1911-1970) eli lapsuutensa Karjalassa, josta Porin kautta kierrettyään asettui Helsingin Vallilan Vihreään taloon, rikastui hevosia, autoja huikkaamalla, ravihevosia kasvattamalla ja kilpailuttamalla sekä monenlaisella kaupankäynnillä: oli huutokauppakamaria, liha- ja sekatavarakauppaa, maanviljelystilaa ja niin edelleen. Eläkeikäisenä kokeili Elli-vaimonsa kanssa vielä elämää Ruotsissa, palasi kohta Suomeen, kunnes liiketoimien surkastuessa ikä ja uskonto rauhoittivat liikkuvan miehen vähän ennen kuolemaa.

Saarto kertoo mustalaiskulttuurista ja avaa jonkin verran kaaleiden elämäntapoja, jotka poikkeavat meidän kaajeiden touhuista, mitään syvempiä paljastamatta. Esille nousevat muiden muassa lääkäripelko, hautuumaiden karttaminen ja mustalaisten keskinäiset ihmisen kunnioittamisentavat sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä: mitä nyt sen että mies istuu pöytään ensin, tai sen että nainen ei saa toisten nähden koskettaa miestä, hameen helmakaan miehen saapasta, tai että vainajan henkilökohtaiset tavarat hävitetään, ainakaan niitä ei sen koommin käytetä.

Saarto on kirjoittanut omien havaintojensa pohjalta kiinnostavan kirjan miehensä isästä, kruunaamattomasta mustalaiskuninkaasta, kunnioitetusta tumman heimon patriarkasta, niin kuin hän appensa koki ja näki – ymmärrettävästi vähän kieli keskellä suuta. Laajemman kuvan mustalaisten elämästä koosti aiemmin Karl von Schoultz, jota Saarto pitää appensa pr-miehenä, vuonna 1955 ilmestyneeseen kirjaansa Huoleton heimo.

Tuula Saarron (s. 1942) oma elämäkerta odottaa kustantajaa. Sitä odotellessa oman mustalaiselämän esimakua löytyy Valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon vuonna 1973 saaneesta teoksesta Suljetut ovet.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *