Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Heti kun kynnelle kykenet, teet ensimmäisen lapsesi, Marita 15 vuotta, ja sen jälkeen sinua yksilönä ei enää ole – edessä kehittymisen seinä. Jäät toisten armoille vailla omaa tahtoa. Niin lapsettuvat nämäkin Marja Björkin mustalaistytöt ja -naiset; siinä sitten ollaan liemessä menevien mertsimannejen tiellä, riesana.

Mustalaisäidin kehto laulaa ja äidit liekuttavat sillä aikaa, kun miehet oikeita lauluja laulavat ja ilottelevat.

Traditiot, traditiot. Niistä on pidettävä tiukasti kiinni määräävät miehet. Kehity siinä sitten, sopeudu yhteiskuntaan! Pöydässäkin on istuttava vinottain ettei hame saastuta pöytää kun samaan aikaan ’ukko kulki missä kulki, kotona juotiin ja tapeltiin, vähät rahat työnnettiin Rahiksen pelikoneisiin ja pennut viettivät iltansa assalla’.

Pyrkyä, naisilla varsinkin, olisi elämässä eteenpäin, mutta tavat ja ennakkoluulot estävät kehityksen.

Björkin Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo omillaan toimeen tulevien omassa mökissään asuvien Väinön ja Sikrin elämästä ja suvun jälkipolven nihkeästä selviytymisestä elämän aallokoissa, missä vastoinkäymisiä on riittämiin.

Björk herättelee lukijaansa ja näyttää senkin ettei kaikki kliseinen mustalaiskäsitys ole totta, mutta näyttää senkin että moni on. Sen verran yhteiskunta sentään on kehittynyt, että jokaisella on oma koti missä asua, eikä enää kärryissä kerjuulla kierrellä. Nykyajassa eletään: Hobby Hallit monille ja jopa hotmailit muutamille ovat tuttuja asioita. Muisto vain ovat ne julmat ajat, jolloin isolapsiset perheet asuivat talvipakkasilla aitoissa, saunoissa ja havumajoissa.

Kyllä romanit itsekin ironiaa harrastavat ja jotakuta epäilyttää, kun lapsen nimeksi paljastuu Agostin Roopert. Laittaapa lakonisesti toteamaan: – Mistähän tämä Agostin Roopert Nyman aikanaan töitä löytänee. Komeakuorinen Björkin kirja on luettava jo senkin vuoksi, että sen mukana on pääsy romanikulttuurin sisäisiin asioihin ja asioiden suhteisiin.

Romaanin henkilöt ovat uskottavia, tosin valjuhkoja.  Jäin kaipaamaan edes yhtä räväkkää persoonaa, joita kaaleiden joukossa totta vie pyörii. Sen suuntaisia kuin sosionomikoulutukseen laitettu Ruotsin-Rookeri, Väinön ja Sikrin Maritan ukkomiesihastus, joka esittelykierroksella maalaili sijaintiaan elon kartalla:

”Rookeriksi haukuttu. Syntynyt Suomessa, kasvanut Ruotsissa. Muuttanut hevosen ja naisen perässä Suomeen. Kahden lapsen isä, vaimo lastenohjaaja, nyt työttömänä. Niin kuin tässä itsekin.”

Kannen suunnittelija saa tällä kertaa erikoisplussan: Tommi Tukiainen on onnistunut tapetoimaan kirjan miellyttävästi käteen käyväksi – kovat kannet tuntuivat niin samettisen pehmeiltä joka kerran kun kirjaan koski!

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *