Emma Donoghue: Huone

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tämän kirjan lukemista odotin paljon, mielenkiinto kirjaan oli suuri. Odotukset täyttyivät, vaikka alku olikin hieman hankalaa. Kesti muutaman sivun verran ennenkuin pääsin kärryille. Juuri viisi vuotta täyttäneen pojan näkökulmasta kirjoitettu tarina on täynnä omituisia vivahteita ja kirjoitusvirheitä. Pojan ajattelutapa, yksinkertaisuus ja isolla kirjaimella alkava sana keskellä lausetta saivat itseni välillä kurtistamaan kulmia ja pohtimaan jopa ääneen, että mitä minä olen oikein lukemassa. Kun tarinan kulun oivalsi, niin loppu olikin yhtä menoa. Luin kirjan yhden yön aikana, sillä oli koko ajan pakko saada tietää aina vain lisää ja lisää!

Tarina kertoo iloisesta, elämänmyönteisestä pojasta, jonka nimi on Jack. Jack on syntynyt Matolle Huoneeseen, jossa hänen lisäksi asuu vain hänen äitinsä. Silloin tällöin Huoneeseen käy yön aikana tuomassa ruokaa ja muita tarvikkeita ”Vanha Kehno”, jota Jack ei ole koskaan nähnyt. Vanha Kehno käy myös natisuttamassa äidin Sänkyä. Joka kerta Jack laskee Vaatehuoneessa narahdusten määrän.

Jack luulee, että huoneen ulkopuolella on vain ulkoavaruus ja kaikki mitä muualla on, on vain Televisiossa. Kirjan alussa Jack viettää viisivuotissyntymäpäiviään ja pikku hiljaa hänelle alkaa paljastua ulkomaailmasta uusia asioita. Jack luulee, että äiti valehtelee. Seitsemän vuotta huoneessa vangittuna ollut, hyväksikäytetty äiti saa lopulta lapsensa uskomaan, että ulkomaailmassa on muutakin elämää. Näin he alkavat suunnittella yhdessä huoneesta pakoa, jossa Jackilla on merkittävä rooli.

Tarina on omalla tavallaan erikoinen ja ahdistava. Mielessä pyörii monenlaisia kysymyksiä. Kuinka lapsen mielenterveys voi? Voiko tällaista sattua oikeassakin elämässä? Kuinka lapsi ja äiti selviävät? Jack on tarinassa hyvin tyytyväinen omaan elämäänsä, vaikka hänen äitinsä koittaa opettaa lapselle, että paremminkin voisi olla. Äidinrakkaus onkin yksi suurimmista asioista, jotka tarinasta tulevat hyvin esille. On mielenkiintoista lukea viisivuotiaan näkökulmasta kirjoitettua tarinaa, varsinkaan kun ei tiedä mitä kirjan aikuiset ovat olleet samoista asioista mieltä, muutamia lauseita lukuunottamatta.

Kirjasta jäi yllättävän positiivinen mielikuva, vaikka aihe sinänsä onkin surullinen ja valitettavasti myös realistinen. Ajatuksia herättävä kirja on kylläkin fiktiivinen. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille aikuisille.

Lina

Lukemista rakastava Lina oppi lukemaan 5-vuotiaana ja sen jälkeen kirja onkin ollut kädessä lähes aina. Lina tykkää etenkin dekkareista ja suomalaisten kirjailijoiden teoksista, mutta lukee mielellään myös jotain uutta ja erilaista! Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *