Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
John Dortmunderin pikkukeikka isossa valintatalossa ei mene aivan putkeen. Paikalle saapuu sopivasti Andy Kelp, joka on saanut kuulla kiinnostavasta — ja tietenkin helposta — keikasta. Pitää vain siirtää yksi ruumis haudasta pois ja laittaa toinen tilalle. Tonni mieheen rahaa ja sillä selvä. No Kelpin keikat nyt tunnetaan: kohta ollaankin sellaisessa vyyhdessä, jossa ei yksi ruumiinsiirto enää riitäkään.
Huijarit huijaavat huijareita, jotka huijaavat vielä toisiaankin. Neuvotteluissa valttina on käteen teipattu sokaton käsikranaatti. Kukaan ei luota kehenkään, eikä edes asianajajiin eikä virkavaltaan. Toisaalta, tässä henkilögalleriassa tuskin kannattaisikaan. Kaiken alkuna ja juurena on intiaaneilla kasino kylmässä pohjoisessa, ja jotenkin tähän saadaan ympättyä mukaan vielä täydellinen ryöstö kotigalleriassa hurjan talvimyrskyn keskellä. Todellista taattua Westlaken laatua siis!
Donald E. Westlake on rikoskirjailija, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Hänen eräs vakiohahmonsa pikkurosvo Dortmunder kavereineen seikkailee useissa romaaneissa, joista Huonompi juttu (2001) on järjestyksessään kymmenes.
Ei tätä teosta oikein jännityskirjallisuuteen osaa laskea, sillä vaikka puhdasveristä rikoskirjallisuutta onkin, Huonompi juttu (kuten aiemmin täällä arvosteltu Kuuma kivikin) edustaa ennemminkin humoristista proosaa. Westlake käsittelee juonensa kiemuroita hyvin irtonaisella otteella, josta selvästi huomaa, että kirjoittaminen on ollut hauskaa.
Erityistä kiitosta on annettava myös kirjan kääntäneelle Irmeli Ruuskallekin, sillä välillä Westlaken sanamuodot ja nokkelat jutustelut kielipeleineen ovat olleet taatusti haastavia välittää.
Huonompi juttu on hyvä dekkari. Ei mitään taidetta, mutta mukavaa viihdettä. Suosittelen.
