Puutalorakkautta-kirjasarjan toisessa osassa Sonja löytää itsensä hankalasta tilanteesta. Hän on juuri muuttanut maalle ja ostanut puolet vanhasta talosta miesystävän lapsuudenkodin pihapiiristä. Miesystävä on kuitenkin jättänyt heippalapun ja kadonnut. Sonja on yksin ja ex-anoppikin pyörii talossa kuin omassaan. Vielä kun töistä tulee potkut, kaikki on täysin pielessä.
Montun pohjalta suunta on kuitenkin vain ylöspäin. Sonja löytää elämäänsä ilonlähteitä, kuten eksän perheen lammastilalla tuotetut villalangat ja niistä kutomisen. Mukavalta tuntuu myös uusi tuttavuus, eräopas Eero. Romanttisiakin tuntemuksia saattaisi heräillä, mutta siinä matkassa on yksi aika iso mutka: Eero on Sonjan eksän veli.
Ihan niin kuin piti on sillä tavalla tavanomainen heteroromanssi, että kovin suuria yllätyksiä se ei tarjoa. Johan se nimessäkin kerrotaan: jos kirjan nimi on Ihan niin kuin piti, ei ehkä kannata odottaa yllätyskäänteitä. Tämä yllätyksettömyys ei kuitenkaan ole heikkous, vaan palvelulupaus. Kun tartut tähän kirjaan, tiedät mitä saat.
Puutalorakkautta-sarja alkoi samaan tapaan nimetystä Näin on hyvä -kirjasta. Kirjoja yhdistää tarinan sijoittuminen samoille seuduille ja molemmissa vanhoilla puutaloilla on oma osansa. Lukujärjestyksellä ei ole suuresti merkitystä, sen verran löyhästi kirjat toisiinsa viittaavat, eivätkä spoilerit näin odotustenmukaisessa kirjassa hirveästi lukuiloa vie – harvoinhan romanttisessa viihdekirjassa on kyse siitä, saako kirjan pääpari toisensa, vaan siitä matkasta, jolla lopputulokseen päästään.
Niinpä Ihan niin kuin piti etenee hienosti: Jaana Tapio kirjoittaa sujuvasti, tarinassa on mukavia käänteitä ja lukemisesta jää hyvä mieli. Ihan niin kuin piti!






