Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Oudointa vaimoni paluussa kuolleista oli se, miten muut reagoivat.”
Dorothy on tapaturmaisesti kuollut, jäljellä on Aaron, yksinäinen leskimies hiljaisessa, rapistuvassa talossaan. Ihmiset Aaronin ympärillä, naapurit, kollegat ja erityisesti sisko, pyrkivät omilla tavoillaan tukemaan Aaronia, joka mieluummin läpikävisi menetystään rauhassa, omassa rauhassaan. Kun tilanne talon osalta kärjistyy, ajautuu niin sanotusti romahduspisteeseen, ei Aaronille jää vaihtoehtoja. Hänen on muutettava sisarensa huomaan, toistaiseksi. Ja niin siinä sitten käy, että hän ei enää halua lähestyä taloaan, muistojaan, epäonnellisen onnellista avioliittoaan. Ei ennen kuin tapahtuu jotakin odottamatonta, juuri siellä, heidän kadullaan.
Jää hyvästi on pieni, intensiivinen ja erikoinen tarina. Se kertoo siitä kuinka Aaron menettää vaimonsa ja saa hänet osittain takaisin, kuolleena – vai saako? “Olin etsinyt häntä turhaan kaduilta ja väkijoukoista ja mistä tahansa, missä seisoi tuntemattomia ihmisiä jonossa. Olin käännähtänyt varoittamatta kannoillani seisoessani risteyksissä, sillä toivoin että yllättäisin hänet takaani. Olin asettunut muina miehinä istumaan penkeille ja pinnistellyt tunteakseni hänen hihansa koskettavan minun hihaani. Ei mitään. Hän vältteli minua.” Ja samalla, kuvaten takautuvasti Aaronin ja Dorothyn parisuhteen koko kaavan, se kertoo koko ajan siitä, kuinka Aaronin elämä muuttuu ja jatkuu, saa uutta sisältöä.
Tämä ensimmäinen Anne Tylerini eräällä tapaa vaikutti, vaikka se olikin ehkä hieman mitäänsanomattomampi, kuin odotin. Tuntuu siltä, että hänellä on kyky kirjoittaa tavallisista asioista jollakin tapaa tavattomia ja olenkin ymmärtänyt, että useimmiten kirjailijatar käsittelee teoksissaan juuri perhettä, yksikköä, jossa on hänen mukaansa mahdollista nähdä koko yhteiskuntamme monimuotoisuus.
Luulen, että haluan tutustua Tyleriin tarkemmin, hän on varmasti Pulitzerinsa ansainnut, ainakin mikäli Helsingin Sanomien Kyösti Niemelään on uskominen. Mies nimittäin toivoo, ettei kovin moni aloita Anne Tyler -taivaltaan tästä romaanista. On kuulemma niin paljon parempiakin.
Lopuksi nootti suomentajalle: kirjan suomenkielinen nimi on mielestäni teokselle epäsopiva ja vielä epäsopivammalta se alkaa kuulostaa, kun sitä vertaa alkukieliseen. The Beginner’s Goodbye on nimittäin loistava valinta ja luulen, että enemmän alkukielisensä kaltaisesti nimettynä olisin lukijana suhtautunut koko teokseen täysin toisella tavalla, lukenut sitä Aloittelijan jäähyväisinä. Paha virhe; lukekaa niin ymmärrätte.
