Voi olla, että tämä oli minulle viimeinen kirja Jouko Turkasta, joka on aina ollut minulle aivan käsittämätön persoona. En ole voinut ymmärtää hänen toimintaansa ja siksi olen lukenut hänestä ja yrittänyt ottaa selvää, miksi hän toimi ja eli, niin kuin mieltä vailla.
Hannu Harjun kirja on minusta se paras, erittäin hyvin kuvattu ja kiteytetty, selkeästi kirjoitettu niin kuin asiat olivat ja menivät. Silti sekään ei auttanut minua ymmärtämään Jouko Turkkaa, joka ei minun ymmärrystäni olisi kaivannutkaan.
Ehkä eniten minua on aina hämmästyttänyt se, miten hän kaikesta huolimatta sai toimia viroissa, joissa sai mielin määrin nöyryyttää ihmisiä ja kohdella heitä ihan mielensä mukaan. Toki hän sai potkuja, mutta sen jälkeen taas ponnahti esiin jossain toisessa paikassa kuin vieterinukke.
Selitän itselleni, että hän oli sairas, sillä ei kukaan terve ihminen uhkaile ihmisiä väkivallalla, ei nöyryytä ja hauku ja nolaa. Häntä on sanottu neroksi, mutta olisiko kuitenkin niin, että nerous ja hulluus kulkevat käsi kädessä?
Kun joku ihminen on tarpeeksi outo, se alkaa kiinnostaa. Myönnän sen ja siksi olen tämänkin kirjan lukenut. On hienoa, jos ihminen on persoonallinen ja erottuu massasta, mutta jos aiheuttaa pahaa oloa, se ei ole hienoa.
Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan, sillä sen tyyli on konstailematon. Turhaa jaarittelua ei ole, asiat on vain nostettu tikun nokkaan hyvin ytimekkäästi. Kirjassa on lisäksi 32 sivun kuvaliite!








