Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eläintieteilijä Nick Crumpton on tehnyt Nosy Crow -kustantamolle kolme Pötyä-sarjan kirjaa eläintiedosta, aiheinaan hait, dinosaurukset ja ötökät. Kustannus-Mäkelä on julkaissut ne suomeksi. Emma Young on täydentänyt sarjaa ihmisen biologiaa ja psykologiaa käsittelevällä kirjalla. Ilmeisesti sarjan alkuperäinen kuvittaja Gavin Scott on keskittynyt eläimiin, kun kuvittajana on Maribel Lechuga.
Kaikki mitä olet tiennyt ihmiskehosta on pötyä! käsittelee ihmiskehon toimintaa esittämällä yleisesti totena pidettyjä käsityksiä, jotka ovat kuitenkin pötyä. Osa näistä on fiksumpia kuin toiset ja aika moni liittyy ihmiskehon toiminnan sijasta ennemmin psykologiaan, mutta yhtä kaikki paljon uutta tietoa on luvassa identtisistä kaksosista, ruoansulatuksesta, elimistöstä, aivoista, aisteista ja monesta muusta asiasta.
Kirjassa kerrotaan esimerkiksi, että porkkanoiden syöminen ei paranna pimeänäköä. Porkkanoita kannattaa kyllä syödä ja niiden sisältämä A-vitamiini on tarpeellista pimeässä näkemiseen käytettäville silmien sauvasoluille, mutta tarmokaskaan porkkanoiden syöminen ei kehitä mitään superpimeänäköä. Kiinnostavaa on, että porkkanoiden hyödyllisyys perustuu toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan: Iso-Britannia selitti brittilentäjien yöllistä vaarallisuutta porkkanoiden syömisellä. Todellisuudessa lentäjät osuivat hyvin kiitos uudenlaisen tutkan, mutta se oli tarkkaan varjeltava sotasalaisuus.
Psykologian puolelta kirja nostaa esiin arvokkaita näkökulmia. Yksi kirjan parhaista aukeamista muistuttaa, että elämässä pärjää myös ilman hyviä arvosanoja. Psykologien näkökulmasta tärkeämpiä asioita ovat itsekuri ja sisukkuus: jos pystyy keskittymään asioihin ja olemaan lannistumatta, voi saavuttaa monenlaisia asioita. Tämä on hyvä opetus kaikenikäisille lukijoille, samoin kuin se, että älykkyys ei ole yksinomaan synnynnäistä.
Lechugan kuvitus on erinomaista. Kaikki mitä olet tiennyt ihmiskehosta on pötyä! on rauhallisen näköinen, selkeästi kuvitettu ja taitettukin hyvin. Aukeamat ovat helppolukuisia, tyhjää tilaa on riittävästi ja teksti on tarpeeksi isoa. Vain parissa kohtaa on sorruttu liian tummasävyiseen väritykseen mustan tekstin takana. Pia Korpisaaren suomennoksesta ei ole valittamista. Kirja on suunnattu alakouluikäisille, mutta tekstiä ei ole mitenkään liiaksi yksinkertaistettu, joten tätä kannattaa aikuisen lukea lasten kanssa.
