Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lucius Annaeus Seneca (n. 4 eaa.–65 jaa.) oli yksi antiikin Rooman kuuluisimmista filosofeista ja valtiomiehistä. Hän toimi keisareiden neuvonantajana, mutta joutui myös viettämään pitkiä aikoja maanpakolaisena ajauduttuaan poliitiisiin ja henkilökohtaisiin ristiriitoihin hallitsijoiden kanssa. Hän palasi elämänsä ehtoossa vielä keisari Neron neuvonantajaksi, mutta lopulta Nero pakotti hänet itsemurhaan epäiltynä salaliitosta. Seneca kirjoitti myös näytelmiä, joista kaksi, Medeia ja Thyestes, ilmestyvät nyt lähes kahden vuosituhannen jälkeen suomeksi.
Medeian tarina vie lukijan Korinttiin, johon noitataidoistaan tunnettu Medeia on paennut aviomiehensa Iasonin ja kahden poikansa kanssa. Iason on menossa naimisiin Korintin kuninkaan tyttären kanssa, eikä Medeia ole suorastaan erityisen iloinen tapahtumain käänteistä. Hän kutsuu kaikki luonnonvoimat avukseen hirvittävän kostonsa välikappaleiksi, ja lopun hurjissa käänteissä on todellakin leikki kaukana.
Jos on Medeian loppu hirmuinen, niin vieläkin karmivampi tragedia odottaa Thyestestä. Thyesteen tapahtumat sijoittuvat Mykeneen, jonka hallitsija Atreus on saanut selville, että hänen vaimonsa on uskoton, ja että hän on joutunut veljensä Thyesteen aisankannattajaksi. Atreus kutsuu maanpaossa kaikessa rauhassa elävän Thyesteen hallitsemaan kanssaan, ja vastentahtoisesti valtaan suostuva epäonninen Thyestes saa osakseen niin puistattavan koston, että sellaista ei sallisi kenenkään kokevan.
Tällaisen teoksen kääntäminen on kulttuuriteko parhaasta päästä. Kääntäjät Antti T. Oikarinen ja Maija-Leena Kallela ovat tehneet perusteellista työtä. Senecan tekstissä on satoja viittauksia antiikin mytologioihin, joiden välissä rämpivälle nykylukijalle kirjan erittäin kattava selitysosio on lähes välttämätöntä lisätietoa. Senecan teksti osoittaa masentavasti, että ei ihmisen perusluonne ole vuosituhansien aikana juurikaan muuttunut. Me olemme ahneita, kostonhaluisia ja vallanhimoisia paholaisia. Senecalla on edelleen painavaa sanottavaa. Lisäksi, vaikka itse tapahtumat ovatkin kamalia, kuten antiikin tragedioilta sopii odottaakin, Senecan teksti on tietystä juhlallisesta jäykkyydestään huolimatta nautinnollista luettavaa. Suosittelen, ja vieläpä ääneen luettavaksi, mutta ei perheen pienimpien käsiin!
