Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Voiko enää tyhmempää, saati luotaantyöntävämpää ja sopimattomampaa nimeä olla kirjalla, jossa puhutaan monilla kielillä ja murteilla, muttei englannilla!
Matkustetaan rajantakaiseen Karjalaan. Kaunis karjalankieli kilkkaa korvissa kauniisti, omaa karjalan murretta siihen sekaan, savoa jos turkkustakin hyppysellinen ja suomivenäjää murtaen kuuluvilla koko romaanin ajan. Ja sitten kustantaja töksäyttää kirjan nimeksi Karjala comeback – voi herranen aika ja pieksut päälle!
Muuta pahaa sanottavaa Marja-Leena Tiaisen aikuisesikoisromaanista ei olekaan. Sujuvaa letkeää menoa, kuten Tiaisen kaikissa kirjoissa, ja noita kaikkia kirjoja lienee lähemmä sata yksin laskien. Nuorten kirjoja pääasiassa. Näitä aikuisten kirjoja muutamia, joista uusin Lauantaitanssit, 2022, ja ensimmäinen tämä Karjala comeback 30 vuoden takaa.
Takaisin Karjalaan mennään juuri avautuneeseen Gorbatšovin Neuvostoliittoon, vielä tosin monen mutkan kautta, kun Niiralan eikä Imatran kautta vielä päästä. Sodat käynyt Kuikan Simo halajaa pienen seurueen kanssa kotitantereilleen katsomaan mitä jäljellä on. Mukana seuraavat poika Ismo ja pojanpoika Santtu. Viipuriin ja Leningradiin ja sieltä takapajuiseen Aunukseen ja Sortavalaan, sitten vasta Impilahti, missä risukoiden takaa paljastuu kotitila Laatokan syleilyssä.
“Pahan mielen kera mie täältä lähen. Ei ois pitänt tulla, ei ois.”
Matkaseuralaismummolle käy noin, vaan leski Sulolle käy aivan toisin, vaikkei kotimökistä rappusta kummempaa jäljellä lehvistössä olekaan. Eiköhän vain liene peräti entinen heila tuo pulska nainen, satakiloinen maatuska tuossa ruskeassa palttoossaan!
“Luojalle kiitos, jotta sinuo vie sain nähtä. Minä olen kai nämä vuuvet vuottanuh da toivonuh jotta sinuo vie nägizin.”
Ja taitaa tämäkin asia korjaantua, kunhan ilta ehtii ja Impilahti on nähty:
“Ongo äijy lastu sinul?” “Yksi poigu, eigo enämbiä?”
Jännä, selkeä nostalginen kirja matkasta rajan taa, minne ei vuosikymmeniin menemistä ollut ja eikä taaskaan ole. Tiaisen taattua laatua. Kai tässä on kaivettava esille loputkin Marja-Leena Tiaisen lukuromaanit ja miksei kokeiltava nuoriso-osaston uusintakin: selkokirja Gangsterin poika on juuri ilmestynyt.