Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Marisha Rasi-Koskinen on taitava, omaääninen kirjailija, jonka teokset rakentavat usein omaperäisiä ja mielenkiintoisia maailmoja, joissa ihmismieltä luodataan eri kanteilta. Kesuura ei ole poikkeus. Nelikentäksi rakentuvan kirjan alussa kohdataan kaksi henkilöä hylätyllä asemalla, jonkinlaisessa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Toinen henkilöistä on ihminen, toinen – kirjan kertoja – on androidi. Ihminen ei ole kertonut nimeään, androidin nimi on QED.
Kirja etenee kahdenlaisin luvuin. Toiset ovat androidin kuvausta tapahtumista asemalla ihmisen kanssa, toiset taas androidin ihmisen käskystä kirjoittamia muistiinpanoja vaiheistaan. Lapsuudestaan, jos androidilla sellainen on, mutta ainakin niistä vaiheista, joiden kautta androidi kehittyi vanhempiensa kanssa. Androidilla on muistoja; sellaisia, joita voi muistella, mutta myös sellaisia, joita ei voi. Yksi niistä muistoista on nimi: androideja oli kymmenen, joista QED muistaa omansa lisäksi kahdeksan muun nimet. Viimeisen nimen tilalla muistissa on pelkkää viiltävää kipua.
Pikku hiljaa lukija pääsee syvemmälle QED:n muistoihin, lopulta myös ihmisen muistoihin, ja kirjan maailmaan. Miksi asema on hylätty, miksi androideja on olemassa, mitä maailmalle on tapahtunut? Kesuura esittää yhden kuvauksen tulevaisuudesta; se on tavallaan lohdullinen, vaikka moni asia onkin muuttunut. Kirjan näkökulmasta entisaikojen ihmiset – me – näyttävät kammottavilta. Sikäli Kesuura on kannanotto nykyaikaan.
Kesuura on myös vahvasti psykologinen ja filosofinen romaani, joka pohdiskelee tietoisuuden ja tuntoisuuden kysymyksiä. Mikä tekee ihmisestä ihmisen, missä menee androidin ja ihmisen raja, voiko sen ylittää? Ajankohtaisia tekoälyn kysymyksiä tarkastellaan, ja esiintyypä kirjassa henkilöhahmoina myös kielimalli. Rasi-Koskisen kirjojen tapaan Kesuura on ajoittain vaikeatulkintainen, mutta kauttaaltaan kauniisti kirjoitettu. Sen keinotekoinen kertojanääni on lopulta aito ja kiinnostava.
Ilmeisenä vertailukohtana Kesuuralle mieleen nousee Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko, joka sekin on androidin näkökulmasta kerrottu tulevaisuudenkuva, joka pohdiskelee isoja kysymyksiä tulevaisuuden monin tavoin huolestuttavassa maailmassa. Vaikka kirjojen näkökulmahenkilöillä on paljon yhteistä keskenään, teosten sävyt ja tunnelmat ovat sittenkin hyvin erilaiset. Vaikka molemmat kirjat pohtivat inhimillisyyden ja epäinhimillisyyden rajankäyntiä, niiden kysymyksenasettelu on muuten erilaista. Kannattaa siis lukea molemmat, mikäli aihe kiinnostaa; kumpikaan ei luonnollisesti tee toista tarpeettomaksi.
