Matias Riikonen: Kiertorata

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Junan siivoaminen asemalla on rankkaa työtä. Pitää olla nopea, tehokas, ja pitää sietää inhottavia sotkuja. Lisäksi pitää yrittää sietää ärsyttäviä työkavereita. Työ on kuin musiikkia?

Johann Sebastian Bachin tunnetuimpiin pianoteoksiin kuuluvat sarjat Das Wohltemperierte Klavier I ja II. Ne molemmat sisältävät 24 preludia ja fuugaa, yhden jokaisessa sävellajissa, ”hyvin viritetylle klaveerille”. Ensimmäisen kirjan numero 10 on preludi ja fuuga e-mollissa (luettelonumero BWV 855), jonka hurjasta fuugasta Matias Riikonen lainaa muodon teokselleen Kiertorata.

Oikea käsi on Maaria – iäkäs, pedantti nainen, jolle ei virheitä satu, joka tekee työnsä niin kuin pitää, joka tuntee perusinhoa muita siivoojia kohtaan. Maaria on ensimmäisenä käräyttämässä työtoverin pesemättömistä vessoista, nostamattomista istuimista, laskemattomista kädensijoista. Vasemman käden stemmaa soittaa turkkilainen Tarkan, jota vetää eteenpäin kilpailu parhaista palautuspulloapajista. Tarkan inhoaa myös työtään, mutta jostain on rahaa saatava.

Kiertorata myötäilee Bachin fuugan kulkua itse asiassa tavattoman hienosti, viittaus ei jää pelkäksi tyylikikkailuksi. Kaksikerroksisen junan vaunut hahmottuvat luontevasti vasemman ja oikean käden stemmoiksi – tai ylemmäksi ja alemmaksi nuottiviivastoksi. Musiikin raivokkuus heijastuu Maarian ja Tarkanin pahantuuliseen tajunnanvirtaan, jossa hengähdyshetkiä ei ehdi olla. Koko ajan on mentävä eteenpäin, kuin tuli hännän alla. Ja lopuksi tuntuu siltä, kuin kaikki alkaisi uudestaan. Ja kun Maaria ja Tarkan välillä kohtaavat, kuuluvat ne paikat myös musiikissa.

Kiertorata ei olisi mitään ilman muotoaan, mutta kun ymmärtää, mistä on kyse, on teos sangen nautittava. Matias Riikoselta on Kiertoradan sisarteoksena ilmestynyt myös romaani Suuri fuuga (Aula & Co, 2017), joka puolestaan tutkii Ludwig van Beethovenin musiikin ja proosan yhteyksiä.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Hauskaa, että joku toinenkin on Riikosen kanssa ripeästi liikkeellä! Minäkin pidin siitä, miten Kiertoradan teksti seuraa Bachin viitoittamaa tietä, ja tämä kirjoitus avasi musiikin ja proosan välisiä yhteyksiä hyvin. En itse asiassa ollut tullut ajatelleeksi sitä, miten junan ylä- ja alakerta vastaavat oikean ja vasemmankäden stemmoja, vaikka nyt kun asiasta kirjoitit, se näyttää ilmeiseltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *