Travis Baldree kuvaa Kirjakauppoja ja kirouksia -kirjan jälkisanoissaan vaikeuksia, joita hänellä toisen kirjan kanssa oli. Legendoja ja latteja oli suurmenestys, joten miten siitä jatketaan? Baldreella oli hyvä idea jatko-osalle, mutta se ei toiminut. Eikä toiminut seuraavakaan kirja. Kirjakauppoja ja kirouksia on lopulta neljännen yrityksen tulos. Ei siis ihme, että usein puhutaan toisinkoisen olevan se vaikein kirja kirjoittaa.
Hyvin Baldree kuitenkin onnistui. Kirjakauppoja ja kirouksia sijoittuu samaan maailmaan kuin Legendoja ja latteja, mutta on jatko-osan sijasta esiosa. Sen pääosassa on örkkisoturi Viv, joka edellisessä kirjassa aloitti uuden elämän perustamalla kahvilan. Mutta mitä tapahtui ennen sitä? Kirjan alussa Viv on kuuluisan palkkasoturikomentaja Rackamin joukoissa matkalla kukistamaan pahaa Varinea ja tämän kalmoarmeijaa, kun hän haavoittuu taistelussa.
Haavoittunut soturi ei voi osallistua taisteluihin, joten Viv sysätään uneliaaseen pikkukaupunkiin pois jaloista. Murk on mitä tylsin kaupunki, mutta Viv huomaa yllätyksekseen viihtyvänsä. Viv tutustuu kirjakauppiaaseen, joka tutustuttaa Vivin kaunokirjallisuuden taianomaiseen maailmaan. Elämä vaikuttaa suorastaan mukavalta kirjoja lukien ja paikallisen leipomon herkullisia pullia syöden, vaikka paikallisen vartioston komentaja suhtautuukin vähän epäilevästi toipuvaan palkkasoturiin.
Valitettavasti kalmoarmeija ei lopulta ole kovin kaukana ja vaikeudet löytävät tiensä pikkukaupunkiinkin. Luvassa on siis leppoisan lukuharrastuksen ja kepeän kesäromanssin lisäksi myös toimintaa ja taistelua. Ei mitään liian jännittävää, sentään, mutta sopivasti magiaa ja mystiikkaa. Kaikkea keventää hyvä annos huumoria. Kirjakauppoja ja kirouksia on edeltäjänsä tavoin helppoa ja mukavaa luettavaa, jonka parissa aika kuluu mukavasti. Suomennos on pitkän linjan fantasiakääntäjä Mika Kivimäen käsialaa ja tasaisen varmaa työtä. Sarjaan on hiljattain ilmestynyt kolmaskin osa ja jos se ilmestyy suomeksi, luen senkin kyllä mielelläni.








