Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sota ei ole ihmisten vaan suurvaltojen välinen suhde, jossa yksilöt ovat toisilleen vain sattuman kautta vihollisia – vähemmän kansalaisina kuin sotilaina. Muukalainen, joka varastaa, ryöstää ja vangitsee alamaisia, julistamatta ruhtinaalle sotaa, ei ole vihollinen vaan roisto.
Jean-Jacques Rousseaun kirjoitukset sodasta ja rauhasta paljastavat yhden tärkeän asian. Sota on aina rikollista niin hyökättyä maata kohtaan kuin molempien maiden sotilaita kohtaan. Valloittajan taustalla kummittelee ahneus, itsekkyys, ihmisistä piittaamattomuus taas ovat mahtavien paheita.
Sodan keskelläkin oikeudenmukainen ruhtinas ottaa itselleen vihollisalueella kaiken sen, mikä kuuluu valtiolle, mutta pitää arvossa ihmisiä ja heidän omaisuuttaan. Hän kunnioittaa oikeuksia, joihin hänen oma valtansa nojaa. Sodan päättyminen merkitsee vihollisvaltion tuhoamista.
Tässä on tämän kirjan kuuma ydin. Rousseau vastustaa mielivaltaista tyranniaa, joka nostaa kansansa aseisiin toista kansaa vastaan seurauksista välittämättä eikä kunnioita alkeellisiakaan ihmisoikeuksia aikana, jolloin Geneven sopimuksen tapaisia sodan kohteliaisuussääntöjä ei tunnettu.
Koskaan ei ole ollut tärkeämpää, kauniimpaa eikä hyödyllisempää ihmismieltä askarruttavaa suunnitelmaa, kuin ajatus ikuisesta rauhasta kaikkien Euroopan kansojen kesken.
Rousseau asettaa Platonin tavoin ihmisen kaiken mitaksi vastaan yhden tai muutaman etuoikeutetun ihmisen henkilökohtainen etu. Kun hävinnyt osapuoli antautuu, voittajalla ei ole enää Rousseaun mielestä oikeutta heidän elämiinsä, sillä he eivät ole enää vihollisia. Aikanaan ajatusta pidettiin outona.
Rousseaun kirjoitukset toki tunnetaan Suomessa ja niitä on julkaistu aiemminkin, mutta silti Rosebud-kustantamon uusi painos Rousseaun Kirjoituksia sodasta ja rauhasta -kirjasta tulee sopivaan aikaan, kun katsoo maailmanpolitiikan iholle pyrkiviä verisiä myrskyjä. Rousseaun kirjoituksia valikoiva ja kokoava teos on ilmestynyt suomeksi alunperin vuonna 2010.
Esipuheen kirjaan kirjoittaneen kansainvälisen politiikan professorin Harto Hakovirran mukaan Rousseau korosti, ettei rauha voinut toteutua minkään yksittäisen johtovallan, hegemonian, alaisena, koska yksikään Euroopan valta ei tähän asemaan kykenisi nousemaan. Vielä tänäänkin on valitettavasti näin.
Hän korostaa voimien tasapainon ja sitä säätelevän suurvaltojen politiikan merkitystä Euroopan olojen vakauttajana – vain todetakseen heti perään tämän rauhattomaksi vakuudeksi, joka ilmentää vallitsevaa sodan tilaa, sen sijaan että pystyisi muuntamaan sen pysyväksi rauhaksi.