Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Elämä alkaisi vasta sitten, kun saisin laihdutettua”, mietti nuori Veera Papinoja opetellessaan kuntosalitreenien maailmaan, ja itse asiassa tämä sama aikataulu oli ollut hänen mielessään jo ihan lapsesta saakka. Ei nyt vaan sitten kun. Kuinka monia dieettejä ja liikuntaohjelmia hän ehtikään kokeilla, kun ne aloitettiin jo 7-vuotiaana koulun terveydenhoitajan neuvosta, ja jatkoa seurasi Papinojan sanoin jokaisena uutena maanantaina.
Dieettien parissa touhuaminen ei kuitenkaan johtanut pysyvään laihtumiseen, vaan laukaisi syömishäiriön. Veera aivan vasiten päätti ryhtyä bulimikoksi, jotta ahmiminen ei lihottaisi, mutta hän ei pystynytkään oksentamaan. Ahmiminen sitten jäi tavaksi.
Vasta yli 30-vuotiaana Veera Papinoja alkoi vähitellen löytää tasapainon psyko- ja fysioterapeuttien avulla. Keskeisessä roolissa oli laihduttamisen lopettaminen ja oman kehon viestien ymmärtäminen:
Jos laihdutusyrityksesi ovat kerta toisensa jälkeen kariutuneet, vika ei ole sinussa, vaan kehosi toimii juuri kuten sen kuuluukin toimia. Kehon on tarkoituskin voimistaa nälkää, jos olet rajoittanut syömistä. Mitä enemmän ja useammin rajoitat syömistä, sitä hankalammaksi nälän hallinta muuttuu.
Papinoja puhuu usein intuitiivisesta syömisestä, kun on kyse tästä oman kehon ja näläntunteiden kuuntelusta, ja antaa siihen useita periaatteita, esimerkiksi rauhan solmiminen ruoan kanssa, tunteiden käsittelyn ilman ruokaa ja oman kehon kunnioittamisen. Hän uskoo, että meillä jokaisella on oma luontainen paino, hyvinvointipaino, johon keho hakeutuu, kun lakkaamme taistelemasta sitä vastaan.
Kohti kehorauhaa -kirja oli koskettavaa luettavaa. Ehkäpä sen varsinaisessa sanomassa ei ollut niin kovasti uutta kuin olisin toivonut, mutta Veeran tarina oli tietenkin ainutkertainen ja uusi. Erityisesti minua miellytti kirjassa kaikkinaisen defensiivisyyden vähyys, mitä ei voi valitettavasti sanoa jokaisesta tämän alan kirjoittajista. Eräs piirre tästä on se, että Papinoja kertoo itselleen tyypillisellä rehellisyydellä käyttävänsä laihdutuslääke Ozempicia ja laihtuneensa sen avulla kymmeniä kiloja.
Uskoisin, että tästä kirjasta on iloa ja apua monille heistä, jotka taistelevat eri muodoin kehonkuvansa kanssa. ”Minun matkani kehohäpeästä kehorauhaan on ollut pitkä, enkä ole täysin perillä vieläkään, vaan aina matkalla”, Papinoja kirjoittaa. Hyvää matkaa vain hänelle ja kaikille hänen kohtalotovereilleen!
