Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tekijän esikoisromaani yllättää useamman kerran — positiivisesti. Tarina alkaa Prokopjevien perheen raadannasta kolhoosissa, työ on raskasta ja vaativaa. Talouskaan ei oikein pysy kunnossa ja omatkin pienet viljelmät on hoidettava. Toive paremmasta on kuitenkin olemassa. Onneksi vanhemmat, Jelena ja Viktor, pääsevät lopulta töihin uuteen uljaaseen ydinvoimalaan tuhansien muiden neuvostokansalaisten kanssa. Mallikaupungiksi rakennettu Prypjat on hieno paikka elää ja käydä koulua. Nadja, perheen tytär, haaveilee tulevansa ydinfyysikoksi. Kaupunki on uuden suunnittelun kukkanen; paljon vihreää, erilaista kaupunkisuunnittelua, paljon aktiviteetteja, nuoria perheitä — ja ydinvoimala!

Tšernobylin onnettomuus epäonnistuneen käyttökokeen jälkeen on kuvattu merkillisen todenoloisesti, näin olisi voinut tapahtua. Ihmiset ovat inhimillisiä ja virheitä sattuu. Toisaalta, joku haluaa ehkä vain päteä, vaikka koulutusta ja tietoa ei olisikaan riittävästi. Kun ensimmäinen räjähdys tapahtuu, kukaan ei vielä ymmärrä, miten vakavasta onnettomuudesta on kyse. Unelma paremmasta maailmasta sekä uskosta huomiseen kokee kovan kolahduksen. Eihän tällaista voi tapahtua? Nelosreaktorin räjähdyksen jälkeisestä ydinlaskeumasta ei tiedotettu ajoissa ja moni ei uskonut edes säteilyn tappavaan tehoon… Osa kaupunkilaisista kerääntyi jopa lähistölle katselemaan ja ihailemaan omituista värileikkiä voimalassa. Kukaan ei voi kuvitellakaan, että he olisivat vaarassa.

Nadja asuu tällöin jo Moskovassa ja työskentelee Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä. Jännäriksi tarina muuttuu siinä vaiheessa, kun Nadjalle selviää mitä oikeastaan on tapahtunut. Hänen vanhempansa ovat olleet mukana rikoksessa, ydinjätteen salakuljetuksessa ja myynnissä ulkomaille — ehkä vielä jossain pahemmassakin. Samoin Nadjan nuoruuden ihastus, Ilja, on sekaantunut asiaan paljon pahemmin kuin kukaan uskoisikaan. Kun Nadja löytää isänsä jälkeenjättämät paperit, etsii käsiinsä Iljan äidin sekä kuuntelee vielä elossa olevia voimalan työntekijöitä, häntä alkaa oudosti pelottaa. Salaisia papereita, likvidointikäskyjä ja paljon muuta vaarallista materiaalia on nyt hänen hallussaan.

Omalaatuisesti kadonneita ihmisiä on liikaa! Jotkut ovat joutuneet omituisiin onnettomuuksiin, joku on ammuttu, toinen taas kadonnut jäljettömiin salamyhkäisesti. Edelleenkin on syytä olla varovainen puheissaan, epäluulo on tervettä. Vain käyttäytymällä huomaamattomasti voi selvitä hengissä.

Kirja on mielenkiintoinen fiktion ja faktan yhdistelmä, jonka ainakin itse luin ensin innostuneesti. Tunnelmat kirjan alkupuolella ovat hyvin aidonoloisia ja koskettaviakin. Kuitenkin fiktiopuoli menee niin mielikuvitukselliseksi, että siihen on kovin vaikea uskoa. Moni muukin pienempi yksityiskohta on hiukan kyseenalainen, joten aivan täysillä tähän ei ehkä voi ihastua. Kuitenkin pidän tätä aivan kohtuullisen hyvänä jännärinä tapahtumasta, josta ainakaan suomeksi ei ole juurikaan kirjoitettu mitään vastaavaa. Suosittelen ydinvoimasta kiinnostuneille sekä Tšernobylin 26.4.1986 tapahtumat vielä itse muistaville. Ydinvoimalaakin käyttävät vain ihmiset ja ihminen on erehtyväinen eläin…

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *