Markku Ropponen: Kuhala ja vanginvartijan mandoliini

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Yksityisetsivän uraansa (jälleen kerran) lopetteleva Otto Kuhala asettuu mukavaan mökkiinsä Jyväskylän liepeille viettämään toivomaansa rauhallista hiljaiseloa uuden koiransa Hipun kanssa. Tarkoituksena olisi elää rauhassa ja kouluttaa Hipusta kunnon koira! Tuntematon soittaja ei sitä hänelle kuitenkaan suo, vaan antaa puoli tuntia aikaa etsiä tuvan sokkeliin asennettu pommi. Kuhala on parhaina päivinään toimittanut telkien taakse useitakin rikollisia, joten jollekin ehkä jäänyt jotain kostettavaa. Kiireet alkavat, kun pommi yllättäen onkin toimiva eikä mikä tahansa paketti…

Kostajan etsiskelyn oheen tulee myös uusi toimeksianto nahkiaiskauppiaan ja hänen vaimonsa murhaajan löytämiseksi. Hyvä ehdokas onkin olemassa, mutta hän on valitettavasti viaton… Kuhalan vainu johdattaa hänet vaaralliselle maakuntakierrokselle talvisiin maisemiin, jonka lumiin painaa jälkensä myös Hippu pihistellen saatavilla olevaa muonaa ansiokkaasti. Syrjäseutujen kovikset ottavat etsivän vierailusta ilonsa irti, ovathan kaikki jossakin vaiheessa tavanneet Kuhalan tai ainakin välillisesti joutuneet tekemisiin hänen kanssaan. Yö räjäytystään odottavan, lopetettavan vankilan sellissä lannistaisi jonkun toisen. Kokemus on toisaalta kuvattu hienosti; ruokaa ja juomaa ei puutu, viimeinen vartija hallitsee aavemaista rakennusta ja monenmoista tapahtuu. Hyviä vinkkejäkin etsivä saa kaikkien tapahtumien jatkeena. Haave joulunvietosta upean Jolandan seurassa tuntuu kuitenkin karkaavan tavoittamattomiin.

Ropposen Kuhala-dekkareissa on aina ollut mukana myös yhteiskunnallista otetta. Lähiönuorten turhautumisesta, työttömyydestä ja syrjäytymisestä voi tulla taparikollisuutta, monelle koko loppuelämä. Nyt tämä kaikki alkaa vain entistä varhemmin, menetetyn lapsuuden kostamisena. Kuhala joutuu hankaluuksiin jopa lasten sekä varsinkin näiden vanhempien kanssa, mutta hoitaa asiat siten kuin pitääkin. Toivoen vain, että edes lapsista ja haistattelijoista tulisi lopulta kunnon kansalaisia – mikäli nämä sattuisivat selviämään hengissä törttöilyistään. Hän havannoi tarkkaan ympäristöään ja näkee, miten jo lapsuudessa kärsineet lapset muuttuvat nuoriksi rötöstelijöiksi, rikolliset pysyvät ikuisina murrosikäisinä

Kirjoittaja ei ole unohtanut dekkareidensa sosiaalisia ulottuvuuksia eikä ihmissuhteiden merkitystä karullekin miehelle. Uusi mielenkiintoinen naistuttavuuskin on tullut Kuhalan elämään, Väli-Suomen Kansankeittolan Jolanda Pätsi, ”soppabaarien Armi Kuusela”. Juuri Jolandan kanssa hän haluaakin viettää joulun, vihjeet ovat jo olleet varsin selkeitä. Joululukemiseksi itselleen hän on ostanut Haanpään kirjan ja Hipulle upean kumiketun, jonka saa tööttämään peräpäästä. Kuhala on muutenkin muuttunut sosiaalisemmaksi eivätkä ajatukset aina ole niin kovin synkkiä kuin aikaisemmin. Kyynisyys tosin vaivaa edelleen.

Kuhala-dekkarit ovat mukavaa kesälukemista, jyväskyläläiset lukijat varmaan pitävät myös tarkasta ympäristön dokumentoinnista! Kuhala ja vanginvartijan mandoliini on sarjan kymmenes romaani. Kaikki sarjan romaanit voi lukea irrallisinakin osina, tosin viitteitä Kuhalan aikaisempaan elämään on tarjolla, joten miksi et lukisi kaikkia…. Koukuttava ja huumoripitoinenkin tarina tuo kotimaiseen rikoskirjallisuuteen taas vaihteeksi hieman erilaista tarjontaa. Satiiria ja hirtehishuumoria on luvassa mukavan pienieleisesti.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *