Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mari Jungstedtilta on suomennettu jo pitkään kirja vuodessa ja kaksi parhaassa; hänen edellinen teoksensa, yhdessä Ruben Eliassenin kanssa julkaistu Tummempi taivas, aloitti uuden Gran Canarialle sijoittuvan sarjan, ja ehdin jo luulla, että gotlantilaisdekkareille saadaan jättää hyvästit. Nyt Jungstedt kuitenkin palaa vanhaan ympäristöön ja vanhojen tekijöiden pariin tässä uudessa kirjassaan Kullan kallis.
Keskiössä ovat siis vanhat tutut Anders Knutas ja Karin Jacobsson, ja nyt heidän huomionsa kiinnittyy Gotlannin maaseudulla sijaitsevalle Gaustäden tilalle. Paikan omistavat Rambergin sisarukset Daniel, Maria ja Julia; pikkuveli Elias on menehtynyt kymmenen vuotta aiemmin kiipeilyonnettomuudessa Chilessä. Ainoastaan Julia asuu tilalla, ja nyt Daniel ja Maria haluavat myydä arvokkaan kokonaisuuden rahavaikeuksiensa takia.
Julia on onneton, mutta mikään ei auta, ja kiinteistönvälittäjä Sanna Widding ryhtyy myyjäksi. Mutta eipä aikaakaan niin Sanna löydetään murhattuna: hänet on ammuttu kovin harvinaisella aseella, eläinten teurastuksessa käytetyllä pulttipistoolilla. Eikä tämä väkivallanteko tietenkään jää ainoaksi – koskahan viimeksi olisin lukenut dekkarin jossa olisi vain yksi murha… Pulttipistoolin lisäksi poliiseja kiinnostaa murhaajan runollisuus, hän kun jättää uhriensa luo otteita Karin Boyen lyriikasta.
Kullan kallis on jokaiselle skandidekkarien lukijalle tuttua peruskaurapuuroa, se ei yllätä pahassa eikä hyvässäkään, ja vaikken murhaajaa osannut etukäteen arvata, oli siinäkin ratkaisussa jotain rakenteellisesti tuttua. Sujuvaa luettavaahan kirja joka tapauksessa oli, ja jotenkin pidän kyllä tästä Gotlanti-sarjasta enemmän kuin pidin ainakaan yhden kirjan perusteella Tummempi taivas -kirjan kanarialaismiljööstä. Ehkä tuo runonpätkien teippaaminen ruumiiden äärelle tuntui vähän huvittavasti agathamaiselta ratkaisulta, etenkin kun Karin Boyen osuus itse murhien selvittämisessä oli kohtalaisen pieni. Mutta kaiken kaikkiaan luonteva kesädekkari tämä on, ja sellaisiahan me aina tarvitsemme.
