Mari Jungstedt: Viimeinen näytös

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Viimeinen näytös on jo kymmenes teos Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvassa dekkarisarjassa. Tässä sarjassahan komisario Anders Knutas tutkii murhia yhdessä kollegansa Karin Jacobssonin kanssa; lisäksi mukana kuvioissa ovat toimittaja Johan Berg ja valokuvaaja Pia Lilja.

Kun sarja etenee näinkin pitkälle, on hyvin lähellä se vaara, että kirjat alkavat toistaa itseään. Näin on päässyt ehkä käymään myös Viimeisen näytöksen kohdalla, mutta hyvinkin lukukelpoinen tämä dekkari siitä huolimatta on.

Kirja lähtee liikkeelle Visbyssä pidettävästä Almedal­-viikosta, yhteiskunnallisesta keskustelutapahtumasta, jossa on ollut mukana toimittaja Erika Malm. Erika on suorasukainen ja räväkkä mielipiteissään, eivätkä hänestä kaikki pidä, varsinkaan äärioikeistolaiset ja uusnatsit.

Eräänä aamuna Erika löydetään sitten murhattuna hotellihuoneestaan. Ovatko asialla olleet Uusi Ruotsi ­-nimisen äärioikeistolaisryhmän jäsenet, jotka jo mellakoivat Almedal-­viikon aikana? Vai johtivatko murhaan sittenkin Erikan avioliiton ulkopuoliset syrjähypyt? Murhatutkinnan aikana Anders vedetään mukaan aiemmista kirjoista tuttuun tapaukseen, murhaaja Vera Petrovin katoamiseen, ja tämä juttu viekin hänet aina Kanarian saarille asti.

Rikosjuonen lisäksi Viimeinen näytös sisältää pakollisen määrän ihmissuhdekuvioita. Sarjan edellisessä osassa Neljäs uhri, Andersin avioliitto tanskalaisen Linen kanssa oli hajoamaisillaan, ja nyt ero on sitten tapahtunut. Lukijaa kiinnostaa tietysti se, tuleeko Andersin ja Karin Jacobssonin orastavasta suhteesta mitään. Rinnalla kulkee myös toimittaja Johan Bergin parisuhdetarina, mutta vaikka Johanilla onkin rikoksen ratkaisussa merkittävä osuus, jää hän tässä kirjassa mielestäni kovin sivulliseksi, voisi sanoa melkein tarpeettomaksi kokonaisuuden kannalta.

Kyllähän näitä ruotsalaisia dekkareita aina mielellään lukee, mutta uuttakin verta kaipaisi. Onneksi sitä on sentään saatu, esimerkkinä vaikkapa Erik Axl Sundin kiitetyt jännitysromaanit, olkoonkin että ne ovat piirun verran synkempiä ja pessimistisempiä kuin tämä valtavirtaus.

3 kommenttia

  1. Aika turha oli kirja. Tarpeettomia ihmissuhdekuvioita tarpeettomine henkilöineen. Kirjasta puuttui jännite kokonaan.

  2. Kaksi Jungstedtia olen lukenut, tämä oli toinen niistä. Minulla on meneillään uusi tutustuminen ruotsalaisdekkareihin, mutta vaisulta on tuntunut.

  3. Minusta tämä on yksi Jungstedtin parhaista kirjoista.

    Nimi on Johan Berg, ei Falk!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *