Timo Sandberg: Kullanhuuhtoja

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Lahtelaisdekkarien lukijoiden vanha tuttu, komisario Erkki Heittola, tapaa kaverinsa hautajaisissa kolme puolituttua miestä ja pian keskustelu kääntyy pohtimaan vainajan kohtaloa: tämä on kuollut väkivaltaisesti erämaa­kämpällään Lapissa. Mieskolmikko on kovin heterogeeninen: on valtakunnan­sovittelijanakin toiminut ja ministerin arvonimeä kantava Manelius, piinkova ay-mies Lähteenmäki ja lopuksi lievästi dementoinut Naavakari.

Mutta ukot eivät olekaan mitään eilisen teeren poikia, sillä he saavat pää­hänsä lähteä Lappiin selvittämään vainajan, Jalovuoren, viimeisiä aikoja. Eikä aikaakaan kun Heittolallekin Lapin luonto luo outoa taikaa, niin kuin laulussa sanotaan, etenkin kun hän saa tietää, että Jalovuoren tapausta on Rova­niemen poliisissa tutkinut entinen tyttöystävä Nora Siren. Vanha suola siis vähän janottaa, koska oman avovaimon Tarun kanssa on elämä viime aikoina ollut vähän karikkoista.

Eihän Heittolalla olisi mitään valtuuksia avata juttua, mutta onneksi Nora vähän avittaa ja niinpä miesporukka suuntaa selkosille. Totta kai he tapaavat joukon kaikenkarvaisia originelleja – onko joku heistä murhaaja? Ja löytyykö vastausta Jalovuoren kysymyksiin sukunsa vaiheista?

Olen aina pitänyt Timo Sandbergin kirjoitustyylistä: etenkin tämä Heittola-sarja on perin letkeää kesälomadekkariluettavaa, jonka ahmii mielellään mahdollisimman nopeasti; Suomen historiaan sijoittuvat Mustamäki-dekkarit ovat nimensä mukaisesti vähän tummasävyisempää lajia, mutta nautittavia nekin.

Aidontuntuisen paikallisvärin luominen on aina ollut yksi Sandbergin parhaita ominaisuuksia, ja kyllä tässäkin kirjassa Lappi tuntuu ihan Lapilta, olkoonkin että persoonalliset henkilöt menevät joissain kohtaa ehkä vähän överiksi.

Mutta Kullanhuuhtoja on hyvä kirja tuotteliaalta kirjailijalta ja Sandberg minusta yksi Kariston kaunokirjallisuuden parhaita lippulaivoja, nyt kun Seppo Jokinenkin siirtyi toiselle kustantajalle.

Mutta miksi, voi miksi oli esiössä kirjoitettu ”aikuisten romaanit” yhdyssanaksi? Tällaisen kielioppinillittäjän hampaita vihloi…

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 170 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...