Timo Sandberg: Yövieras

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Lahdessa on tapahtunut outojen murtojen sarja: öinen hiippari tunkeutuu asuntoihin, ja asukkaiden nukkuessa hän vie heiltä rahaa ja arvoesineitä. Kuka voisi päästä sisälle ilman murtojälkiä – onko jollain siis avain? Isännöitsijällä vai huoltoyhtiöllä? Samoihin aikoihin kerrostalon portaikosta löydetään kuollut nainen, joka paljastuu virolaiseksi seuralaispalvelun pitäjäksi.

Komisario Erkki Heittola, jonka yksityiselämässä on tapahtunut aikamoista myllerrystä, ryhtyy kollegoineen tutkimaan tapauksia. Heittolan työkuvioihinkin tulee uusia asioita: hän on hakenut ylikomisarion virkaa ja pettyy kovasti, kun tehtävään valitaankin nainen oman talon ulkopuolelta, Pauliina Karjusaari, jolla on vähemmän kokemusta mutta enemmän muodollista pätevyyttä. Tutkimukset johtavat vähitellen keskelle seksin, rahan ja huumeiden maailmaa, eikä aikaakaan, kun epäiltyjä virolaisnaisen surmaan löytyy useita, jopa vaarallisen läheltä. Vapaa­-ajallaan Heittola ulkoiluttaa koiraa ja kärvistelee naisenpuutteessaan, mutta kyllä kirjassa siihenkin lopulta ratkaisuja keksitään.

Yövieras on kahdeksas osa Erkki Heittolasta kertovassa sarjassa, eikä se valitettavasti ole ihan parhaimmistoa näiden kirjojen joukossa, mutta luin sen kyllä kohtalaisen tyytyväisenä, sillä Sandberg on hyvin ammattitaitoinen ja asiansa tunteva. Rikosten yhteiskunnallisia taustoja kuvataan tällä kertaa selvästi vähemmän kuin aikaisemmissa osissa, mutta toisaalta poliisin työhön kohdistuvia paineita sitäkin enemmän. Säästötarpeet ovat jokapäiväinen puheenaihe; työtehoa pitäisi lisätä, mutta samalla joutavilta tuntuvia kokouksia, koulutuksia ja infotilaisuuksia riittää, ja varsinaiselle työnteolle jää aina vain vähemmän aikaa. Nämä nykypäivän työelämän piirteet on kuvattu kirjassa uskottavasti rivien välistä pilkahtavaa huumoria unohtamatta. Miinusta sitten siitä, että kirjailija oli aivan turhan innokas saarnaamaan ja luennoimaan. Etenkin uudenlaisten huumeiden valmistuksen, käytön ja vaarojen kuvaus oli puuduttavaa; asia on varmasti tärkeä, mutta sen paikka ei ole kaunokirjallisuudessa.

Heittolan vaiheita on ollut mielenkiintoista seurata; häntä voisi pitää Lahden komisario Koskisena. Jollain tavalla olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että Sandberg on löytänyt autenttisemman oman äänensä historiallisissa rikoskirjoissaan Mustamäki ja Häränsilmä, joista edellinen sai aikoinaan jopa Vuoden johtolanka -­palkinnon. Yövierasta ei oikein voisi kuvitella kirjallisuuspalkinnon saajaksi, vaikkei se ollenkaan huono ole, vaan päinvastoin ihan itsestäänselvä osa suomalaisten dekkarien, Lahdesta kertovien kirjojen ja Erkki Heittolan ystävien lukulistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *