Susanna Alakoski: Kultakala

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kultakalat ovat kaikkiruokaisia, väittää Harri! Siksi he antavat sille vähän sipsiä, leivänmuruja ja lopulta jäätelöä. Lasten yllätykseksi antiikkikauppiaan kultakala kuolee. Aluksi vain Tiian piti hoitaa kalaa sekä kastella kaktuksia, mutta koko jengi tulee mukaan. Asunnossa on niin viihdykästä viettää aikaa keskenään, ilman aikuisia.

Ystadissa asuu monesta kulttuurista ja eri yhteiskuntaluokista kotoisin olevia lapsia. Tiia ja Peggi ovat parhaita ystäviä. Harri ja Jakob kiusaavat heitä usein esimerkiksi Tappajahailla ja onnistuvat herättämään kauhua, ihan oikeaa pelkoa – mutta he saavat kostonsa. Neljä kaverusta päättää kuitenkin perustaa jengin, Kultakalajengin. Jengin lisäksi Tiian kesään tuovat mausteensa pienet, mutta tärkeät tapahtumat; jännittävä ja hieno laivamatka Suomeen mummin hellittäväksi sekä oman viljakäärmeen hoito, pelko antiikkikauppiaan lomaltapaluusta sekä lievä sairastuminen.

Kirja kertoo Ystadissa asuvan, suomalaisperheestä peräisin olevan äidittömän Tiian sekä hänen kavereittensa elämästä keskellä kaunista kesää. Kaikesta pienestä ja jännittävästä sekä vähän arkisestakin. Ihan kaikesta, mitä neljännen luokan jälkeiseen elämään mahtuu – kun pojatkin jo hiukan alkavat kiinnostaa jollakin epämääräisellä tavalla. Myös monet itsenäiset ajatukset tulevat jo mieleen ja jotkut olisi mielenkiintoista toteuttaakin. Samoin moni aikuisten asia alkaa ihmetyttää juuri tässä iässä, onneksi vastauksia on saatavissa.

Itse pidin kirjasta sen moniulotteisuuden ja tietynlaisen tavallisuuden takia, monet asiat olivat myös tuttuja ja yhtä naurettavia kuin Tiiankin mielestä. Ahmimisikäinen lukijatar piti tätä vähän lapsellisena eikä ymmärtänyt viittauksia Tappajahai -elokuvaan, koska ei ollut itse nähnyt sitä aikaisemmin.

Lastenkirjaksi mielestäni oikeinkin mukava, koska tässä kerrotaan lapsille ja varhaisnuorille läheisistä asioista, eikä viedä mielikuvia ”TV:stä tuttuihin” sarjoihin tai tyypillisesti hevosiin, hurjiin seikkailuihin tai uskomattomiin asioihin. Tässä kesästä ja elämästä kerrotaan sellaisena kuin sen voisi todellisuudessakin kokea. Lisäksi itse pidin kannen kuvituksesta ja värityksestä taas pienenä vastaiskuna valtaosalle tarjolla olevista lastenkirjoista. Kirja on itsenäinen jatko-osa Päivän Harri -kirjalle, eli tämän voi varsin hyvin lukea erikseen itsenäisenä kokonaisuutena.

Suosittelisin jo itse hyvin lukeville ahmimisikäisille sekä nuoremmillekin ääneen luettavaksi, minusta tämä sopisi oikein hyvin vaikka iltatarinaksikin.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *