Maarit Korhonen: Kun koulu ei tajua

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tänä syksynä peruskoulut ovat ottaneet käyttöön uudet opetussuunnitelmat tyyliin ’Ennen kysyttiin: mitä? Nyt kysytään: miten?’. Perusteellinen muutos on välttämätön, kuten Vuoden 2015 Luokanopettaja luokanopettaja Maarit Korhosen pamfletista hyvin käy ilmi. Vaikkapa lainaus  Anna Laulumaan kummastelusta detaljien opettamisesta:

”Jäänyt se pinttymä siihen, että nämä asiat, vaikka joku soran tunnistaminen. Mihin minä sitä tietoa käytän?”

Tai yhtäaikaisesta etenemisvaatimuksesta Minnan sanoin:

”Mä olin kutonu mun oman villapaidan 6-vuotiaana, mut ku mä en halunnu tehdä sitä patalappua, ku olis pitäny olla jotain järkevämpää.”

Tai maailmanympäripurjehtivan Tuomon vastalause yksittäistietoa välittävälle kouluopetukselle koevastauksena pelkkä:

”Jeesus on homo.”

12 koulumankelista lopulta elävänä selviytynyttä ja ammatin hankkinutta ihmistä kertoo kukin omalla nimellänsä oman koulutarinansa: jokaisella jotain mätti ja tasapäistävässä massassa mukana oleminen tuotti tuskaa tai ainakin hankaluuksia. Muutamalla on adhd, jollakin lukihäiriö, jollakin möykky tunnepuolella, jonkun veljellä fragile-x-oireyhtymä, yhdellä geneettinen viivästynyt unijakso ja niin edelleen.

Vaikea on sopeutua joukkoon, mutta vaikea on myös opettajan 20-30 oppilaan luokassa kiinnittää huomionsa yhteen ja jakautua moneksi monelle. Rousseaun aikainen Emile-yksityisopetus olisi paikallaan. Josko nyt, kun tiedon tavoitteet määritellään OPSissa uusiksi, opettajat uskaltavat jättää nippelöinnin, ja päästään kokonaisuuksien ymmärtämiseen monin menetelmin.

Veronikaan, joka piti itseään tyhmistä tyhmimpänä, oppi upposi heti kun opetusmetodia vaihdettiin visuaalisemmaksi: ”Olin kuolla kun tenttitulokset julkaistiin. En ollut pelkästään päässyt läpi, vaan sain tentissä parhaat pisteet koko vuosikurssilta. Itkin huoneessa käsittämättömyyttä, ihmeellisyyttä ja helpotusta.”

Hyviä ja mitä mainioimpia ehdotuksia oppimiseksi ja opettamiseksi on kirja kukkuroillaan. Järeimmin uudistaisi ja uudistaa liikemies Tuomo Meretniemi, joka aikoo itse opettaa lapsensa kuusivuotisen maailmanympäripurjehduksen aikana ja joka digitalisoisi opetuksen: ”Jos on huippuopettaja, miksi sen pitää opettaa näitä 30 ihmistä, kun sä voisit samantien opettaa 30 000 ihmistä. Se on myös kustannustehokasta.”

Humanistit ehkä ajattelevat osin toisin kuin liikemies.

Mutta kaikin: Opettajat, ainakin: Kirjaan tartu – ei oppi ojaan kaada! Eikä kirjantekijä Maarit syyllistä, vaikka vihjaakin, jotta ’saattavat vuosikymmenet hio sinusta aina oikeassa olevan hirviön, joka vaatii kiihtyvässä tahdissa lisää oikeita vastauksia’.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *