Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luin Jussi Hyvärisen toisen runokokoelman Olduvain rotkon taannoin ja pidin siitä sen verran, että hankin käsiini Hyvärisen esikoiskokoelman Kurkistan kaivoon, jonka Tammi julkaisi jo 2006. Eipä tämäkään hullumpi kokoelma ole.
Kurkistan kaivoon jakautuu viiteen osioon. Ensimmäisen teemaksi nousevat eri tavoin kivet ja aihe jää ehkä vähän etäiseksi. Toisessa osiossa päästään lapsen syntymän ja isyyden pariin, ja aihe puhuttelee minua heti paremmin.
sydän valtava pulsari sykkii ja kaikuu
maailmasi ytimessä, alkumeressä
jossa kellut, ja galaksin seinistä
otat vauhtia potkaisemalla,
vesieläin, suuta ja keuhkoja vailla.
Kolmas osio sukeltaa syvälle kieleen ja kulttuuriperintöön. ”Merkki ei ole meidän heimoamme: sen latinalainen järjestys, / kreikkalainen valo, pingotettu / Fennien pimeyden ylle.” Runoissa on viittauksia Rooman keisariin, Baabelin torniin, Gutenbergiin ja pianisteihin. Omat runonsa ovat saaneet Paul Wittgenstein ja Glenn Gould.
Tässä osiossa Hyvärinen on parhaimmillaan, samasta viittauskerrosten rikkaudesta nautin Olduvain rotkossakin.
Ei vasen käsi tiedä
mitä oikea tekee: kun haamusormet
takovat koskettimia, vain muisti kuulee äänen.
Neljännen ja viidennen osan tunnelmissa on kuolemaa, pysähtyneisyyttä, hiipumista. Myös arjen lohduttomuutta, kivisen kaupungin kuvausta. Oma synkähkö tunnelmansa näissäkin ja oivaltavia säkeitä sen keskellä. Lopulta siis oikein hyvä, että tuli tähänkin kokoelmaan tutustuttua.
