John Boyne: Kuudes mies

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tristan Sadler on 21-vuotias mies, joka on selvinnyt hengissä ensimmäisen maailmansodan kauhuista. Syksyllä 1919 hän matkustaa Norwichiin palauttamaan asetoverinsa Will Bancroftin kirjeitä tämän sisarelle Marianille. Kirja alkaa tämän matkan kuvauksella, mutta palaa sitten useasti sotavuoteen 1916, ensin koulutusleirille ja sitten itse rintamalle.

Tristan ja Will saavat koulutuksessa Aldershotissa viereiset vuoteet ja ystävystyvät – takakannen tekstin mukaan Tristan kertoo Marianille ”läheisen ystävyyden synnyttämistä onnenhetkistä ja itsensä löytämisestä” – joten ei liene sisällön suurtakaan spoilaamista paljastaa, että miesten välille syttyy rakkaussuhde. Sodan julmuus ja kauheus kuitenkin erottavat miehet lopullisesti. Kuten takakansiteksti jälleen avuliaasti kertoo, ”Will päätti jättää taistelutantereet ja julistautui aseistakieltäytyjäksi.” Tästä lienee peräisin kirjan alkuperäinen nimi The Absolutist; suomenkielisen nimen traaginen merkitys selviää lukijalle aivan kirjan loppuvaiheessa.

Kuudes mies on tyylikäs ja kaunis kirja, vaikka se kertookin sodan julmuuksista. Boyne hallitsee hyvin kahdessa aikatasossa tapahtuvan kerronnan. Hän ei väännä rautalangasta eikä selitä lukijalle kaikkea auki, vaan jättää tämän mielikuvitukselle sijansa, mikä ainakin minusta on yksi hyvän romaaninkirjoittajan tunnusmerkeistä.

Päähenkilöiden kuvaus on taitavaa; sekä Tristanin että Willin hahmot ovat moniulotteisia ja ristiriitaisiakin, eivät suinkaan mitään pinnallisia kiiltokuvia. Sodan raaistava vaikutus tulee molempien kohdalla riipaisevasti esille. Tarinan muuten niin tasapainoisessa kokonaisuudessa viimeinen luku oli mielestäni tosin vähän tarpeeton; kertomus oli pyöristynyt kohti loppuaan jo ennen sitäkin.

”Oli kuin me olisimme kuolleet jo ennen kuin edes lähdimme Englannista. Ja kun minua ei tapettukaan, kun minä olin yksi onnekkaista… niin, meidän makuusalissamme oli kaksikymmentä miestä. Kaksikymmentä poikaa. Ja meitä palasi vain kaksi. Eräs joka tuli hulluksi ja minä. Se ei tarkoita että hän ja minä olisimme selviytyneet. Minä en usko selviytyneeni. Minua ei ehkä ole haudattu ranskalaiselle pellolle, mutta siellä minä viipyilen.”

Ensimmäinen maailmasota oli hirveä inhimillinen tragedia. Kuudes mies kuvaa sitä uudenlaisessa, mutta kuitenkin kunnioittavassa valossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *