Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Huolimaton tarjoilija hukkaa tipiksi saamansa 10 euron setelin kattoterassilla. Seteli lähtee liihottelemaan ympäri syksyistä Helsinkiä. Mihin kaikkialle yksi punainen seteli ehtiikään päätyä vain yhden päivän aikana? Tauri Oksalan ensimmäinen sarjakuva-albumi Kymppiegee kertoo rahan kierron avulla tarinan kaupungista ja kaupunkilaisista.
Kaupunkilaisista todellakin. Helsingin keskustan voisi sanoa olevan koko teoksen päähenkilö. Monia kaupungin kulmia ja kaupunkikuvasta tuttuja hahmoja kuvataan lähikuvassa, ja paikat vaihtuvat vauhdikkaasti. Helsinkiläinen lukija löytänee Oksalan kuvista varmasti vielä enemmän kuin itseni kaltainen muutaman kerran vuodessa kaupungissa vieraileva turisti.
Tauri Oksalan valitsema kerrontatapa on kiinnostava: tarinalinja muuttuu sitä mukaa kun seteli vaihtaa omistajaa. Tavataan vankikarkuri, meteorologi, IFK:n fani, divarinpitäjä, ronskisuinen mummo, kahvilatyöntekijä ja ketä vielä. Liikutaan raitiovaunuissa, luokkakokouksissa, Kallion kaduilla, Suomenlinnassa ja niin edelleen. Oksala kertoo kustakin henkilöstään pienen tarinafragmentin, jostain keskeltä ilman alkua tai loppua. Ja silti ehditään lukea monenlaista dekkaria, rakkaustarinaa, huumoria. Leikkaukset tarinoiden välillä ovat taitavasti rakennettuja, kuin häivytyskuvia. Tarinat jatkuvat, uudet alkavat.
Paksu ja kunnianhimoinen Kymppiegee menee vaivatta vuoden parhaiden uusien sarjakuvien listalle. Oksala on hyvä piirtäjä, joka osaa tarpeen mukaan varioida tyyliään teoksen sisälläkin. Vaikutteita on otettu erityisesti ranskalaisesta sarjakuvatyylistä. Mustavalkoisen albumin ainoa väritetty elementti on omistajaa jatkuvasti vaihtava seteli. Hyvä ratkaisu tämäkin. Tauri Oksalan Kymppiegee kannattaa lukea!
