Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minna Mikkasen Lemmenkipeät jatkaa Sydänmaa-sarjaa. Mörkö-koira pääsee Henrikin kanssa maaseutumatkalle, kun kirjailijan työpäivä keskeytyy ilmoitukseen: äiti kateissa.
Hukassa olevaa mummoa etsivät myös vapaaehtoiset, ja metsässä teuhaava koira saa nopeasti uusia ystäviä. Miten sinnikkään yksineläjän, kirjoittamiseensa keskittyvän Henrikin, ystävyyssuhteet alkavat kehkeytyä uuden paikkakunnan vuokrahuoneessa, siinä tuntuu juonenkäänteitä piisaavan.
Henrik lupautuu vetämään runopiiriä.
Ne, joilla jo oli itsekirjoitettu runo mukanaan, saivat esittää sen kaikille. Henrik nojautui tuolissaan taaksepäin, oikaisi jalkansa ja keskittyi kuuntelemaan. Tekstin runokuvat nousivat enimmäkseen luonnosta. Säkeet suolsivat auringonnousua ja -laskua, päivän paistetta ja poutaa, linnun laulua ja leivon liverrystä, kesäaamun koita ja oi oita.
Myös lukutyylejä on monia, yksi niin intensiivisen eläytyvä, että Henrik vallan häkeltyy. Vaan runopa ei ole häneen kohdistettu. Pian häitään viettävä lukija vain käyttää näyttelijänlahjojaan ja hurmaa yleisönsä karismallaan.
Paikanvaihdos auttaa Henrikin omaan kirjoitusjumiin, ja Mörkö-koira tuntee jo naputusten ja ähkäisyjen tahdin. Kun uuden tarinan päähenkilö lähtee neuvoa-antaville, joutaa kirjailijakin koiransa kanssa ulos.
Mikkanen muistuttaa lempeästi, ettei rakkaus katso ikää eikä kuntoa. Hoitokodissa Henrikin muistisairaalla äidillä on vipinää yhden sun toisenkin kanssa. Henkilökunta suhtautuu ymmärtäväisesti, Henrikillä tuppaa olemaan nieleskelemistä siinä, kuka herrasmiehistä äidin suosiossa kulloinkin on.
Sinikan lisäksi pyöreän pöydän ääressä istui hyväntahtoisen näköinen tohtori Sykerö, alias Artturi. Mies mumisi hyvät päivät ja kehotti Henrikiä liittymään seuraan.
Sillähän on jo isännän elkeet, Henrik ajatteli vähän näreissään, mutta istahti kuitenkin.
Pöydällä näytti olevan korttipeli kesken.
– Mitäs täällä pelataan? Henrik kysyi.
– Marjapussia, vastasi Sinikka.
– Mustaa Maijaa, Artturi sanoi samaan aikaan.
Kirja ottaa kantaa vanhustenhoitoon ja hoitokotien työtilanteeseen ja asukkaiden kohteluun. Genrelle tyypillisesti muutot ja muutokset johtavat lopulta onnelliseen loppuun.
