Nappasin tämän pienen kuvakirjan kirjaston hyllystä ennen kaikkea kuvittaja Jenny Lucanderin vuoksi. Kirjoittaja Minna Lindeberg onkin sitten uusi tuttavuus. Takakansi kuvaa kirjaa ”kauhuromanttiseksi saduksi”; kovin suurta painoa en sanalle ”kauhu” laittaisi, mutta kirjan tarina on kieltämättä vähän epätavallinen.
Lumi Azharian yllä kertoo nelosluokkalaisten laskettelupäivästä. Kirjan päähenkilö suree ystävyyden päättymistä. Entinen paras ystävä Siw aikoo lumilautailla poikien kanssa. Perillä Siw ei kuitenkaan lähde laskettelemaan, vaan pyytää ystävänsä mukaan. Kun opettajan silmä välttää, tytöt juoksevat metsään. Siellä tytöt heittäytyvät fantasialeikkiinsä ja päästään siihen kauhuromantiikkaan. Tytöt ehtivät vielä poiketa läheisellä tallilla ihastelemassa hevosiakin, ennen kuin on aika palata bussille ja kotiin.
Tämä on kummallinen kirja, jonka tarinassa on jotain lumoavaa, vaikka samalla vähän vaikeaselkoista. Päähenkilön lohduttomuus ystävyyden loppumisesta vaihtuukin aika salamannopeasti yhteisiin leikkeihin, mutta toisaalta, kai neljäsluokkalaisilla liikkeet voivat vielä olla aika nopeitakin. Lucanderin kuvitus on totutun taitavaa työtä ja etenkin ihmiset on kuvattu todella hienosti ja ilmeikkäästi.
Lumi Azharian yllä on sillä tavalla vaikea ja omituinen kirja, ettei se varmasti osu ja uppoa joka makuun. Toisaalta olen varma, että on lukijoita, joille tämä on parasta ikinä.








