Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jack ja Jill Wolcott ovat kaksoset, jotka oppivat viisivuotiaina, ettei aikuisiin voi luottaa. Kaksitoistavuotiaina he etsivät isoäitinsä matka-arkusta vanhoja roolivaatteita, mutta löysivätkin syvälle maan uumeniin vievän portaikon, jonka päässä oli Nummien maailma. Nummet ovat täynnä kauhua, mutta sitähän Jack ja Jill eivät tienneet, ja sinne he jäivät moneksi vuodeksi, kunnes he päätyivät takaisin kotiinsa ja joutuivat Eleanor Westin koulukotiin harhateiden lapsille.
Siitä, mitä koulukodissa tapahtuu, me tiedämmekin jo – ainakin ne, jotka ovat lukeneet Harhateiden lapset -kirjasarjan ensimmäisen osan Ovi joka sydämessä. Tämä kirja kertoo Jackin ja Jillin tarinan syntymästä siihen, kun he päätyvät ihmemaahansa, mitä siellä tapahtui ja miksi ja miten Jack ja Jill palasivat ihmemaastaan takaisin tavalliseen maailmaan, useammankin tahon pettymykseksi.
Jacqueline ja Jillian ovat herttaiset kaksoset, jotka syntyivät Wolcottin perheeseen täyttämään vanhempiensa toiveita. Jacqueline on täydellinen äidin pikku prinsessa, jonka osana on olla soma pikku nukke. Rajat ovat tiukat, mutta vain Jacquelinen omaksi parhaaksi. Jillian taas on rohkea ja reipas poikatyttö – isä olisi tietysti halunnut pojan, mutta kyllä rempseä poikatyttö on ihan kelpo korvike, ja Jillian kasvatetaan monessa mielessä kuten poika.
Mutta tietäähän sen, miten tässä käy. Milloin lapset olisivat suostuneet muotteihin, joihin heitä yritetään sulloa, ja milloin sellaisesta sullomisesta koskaan seuraa mitään hyvää? Onneksi lapsilla on sentään hoitajanaan isoäiti, joka hyväksyy heidät sellaisena kuin he ovat – kunnes isoäiti viedään heiltä pois, jotta lapset voivat paremmin täyttää vanhempiensa epärealistisia odotuksia. Seanan McGuire kirjoittaa kovin kirpeään sävyyn vanhemmista, joille lapset ovat vain narsistisia lähteitä, joista ammentaa omiin tarpeisiinsa.
Niinpä nämä tytöt eivät lainkaan epäröi löytäessään tiensä Nummien ihmemaahan. Ovi Nummille vaatii: “OLKAA VARMOJA”. Eivät tytöt oikeasti ole, kukapa todella olisi, mutta he menevät silti ovesta ja löytävät itsensä omituisesta maailmasta.
On maailmoja, jotka on rakennettu sateenkaarille, ja maailmoja, jotka on rakennettu sateelle. On puhtaan matematiikan maailmoja, joissa jokainen numero helähtää kuin kristalli puhjetessaan olevaksi. On valon maailmoja ja pimeyden maailmoja, lorun maailmoja ja järjen maailmoja, on maailmoja joissa millään muulla ei ole merkitystä kuin sankarin sydämen puhtaudella. Nummet eivät ole mitään sinne päinkään. Nummet ovat olemassa ikihämärässä, hetkessä salamaniskun ja ylösnousemuksen välissä. Nummet ovat loputtomien tieteellisten kokeiden, hirviömäisen kauneuden ja kammottavien seurausten maailma.
Hurja, vaarallinen maailma siis, mutta sinne tytöt päätyvät ja siellä heidän on tultava toimeen. Yhdessä vai erikseen? Näitä kaksosia ei ole kasvatettu yhtenä yksikkönä, joten heillä on omat hankaluutensa tulla toimeen keskenään; toisaalta tiukassa paikassa he kuitenkin pitävät yhtä, koska sen heidän isoäitinsä sai heille opetettua.
Kuten tekstinäytteestä näkyy, McGuiren kirjoitustyyli on koukeroista ja kohosteista. Tässä on vanhanaikaisen tarinankerronnan ylevyyttä, ja suomentaja Kaisa Ranta on tavoittanut sen hyvin. On helppo kuvitella, että oikean sävyn löytäminen ja tasapainotteleminen McGuiren tyylin ja sujuvasti luettavan ja luontevan suomen välillä ei ole aina ollut helppoa. Ranta on kuitenkin onnistunut siinä hyvin, Luona luiden ja risukoiden oli nautinnollista luettavaa.
Suhtauduin sarjan avausosaan varauksella; se ei oikein vetänyt puoleensa. Kirja kuitenkin sisälsi lupauksen kiinnostavammasta jatkosta. Jackin ja Jillin lapsuus ja matka Nummien maailmaan olikin avausosaa vetävämpi tarina, joten aion vielä jatkaa sarjan parissa. Asiaa auttaa se, että Harhateiden lapset -kirjat ovat varsin napakan mittaisia lukupaloja. Jään mielenkiinnolla odottamaan loppuvuodesta 2026 ilmestyvää Alla sokeritaivaan -kirjaa, jossa palataan taas koulukotiin.
