Miika Nousiainen: Maaninkavaara

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Nousiaisen toinen romaani on kertomus urheilu- ja erityisesti kestävyysjuoksuhullun isän dominoimasta perheestä. Isä Martti Huttunen valmentaa poikaansa kestävyysjuoksun saralla. Kun poika katoaa kisareissulla, suostuu isänsä mielenterveydestä huolestunut tytär valmennettavaksi. Tästä alkaa hurja valmennusputki, joka menee kaikkien kohtuuden rajojen ulkopuolelle. Lukija alkaa pohtia kadonneen pojan kohtaloa ja mielessä voimistuu entisestään kuva itsemurhasta isän valmennuspainostuksen alla. Hysteerisimmillään Martti jopa suunnittelee tyttärensä syntymäpäivälahjaksi korkeanpaikanleiriä veritankkauksen toteuttamiseksi…

Vaikka tarina menee yhtä roisiksi kuin Nousiaisen esikoiskirjassa Vadelmavenepakolainen, perhettä ja lastenkasvatusta käsittelevän aihepiirinsä vuoksi kirja vaikuttaa kuitenkin yhtä astetta esikoiskirjaa vakavamielisemmältä. Ehdottoman tuttua Nousiaista on kuitenkin päähenkilön tiukka tilitys ajatusmaailmastaan, jossa kaikki ilmiöt liittyvät pakkomielteen kohteena olevaan asiaan. Perustelut ja kaiken politiikasta parisuhteeseen liittäminen kestävyysjuoksuun saa nauruhermot kouristelemaan kauhistelun lomassa.

Mielestäni yhden asian tilittäminen tekee molemmista Nousiaisen romaaneista toisaalta hieman raskaslukuisia, mutta ne vaikuttavat myös aihepiireistään asiantuntevilta. Alun jälkeen tarinoihin myös jää vahvasti koukkuun: on pakko nähdä miten pitkälle henkilöt kehtaavat toiminnassaan mennä ja miten kaikki loppujen lopuksi päättyy. Maaninkavaarasta vielä astetta mielenkiintoisemman tekee kertojan vuorottelu isän ja tyttären välillä. Heidän ajatuksensahan koko touhusta ovat lopulta melko vastakohtaisia isän riemuitessa oksettavan rajuista harjoituksista kun tytär taas haluaisi lopettaa koko touhun. Kaiken kaikkiaan tarina tuntuu kekseliäältä ja jätti ihmettelemään kirjailijan perehtyneisyyttä aihepiiriinsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *