Kaapo ajoi kolarin ja kuoli. Lila jäi leskeksi, yksin elämäänsä: taakkanaan suunnitelmat, joita hän ei kyennyt toteuttamaan, ristinään laina, josta oli selviydyttävä.
Siinä olisi aihetta vakavampaankin kirjaan, saati kun vielä lisätään, että Lilan äiti oli nuoruudessaan piipahtanut papan ja mummon luona jättämässä pikkukäärön, Lilan, kotiinsa ja häipynyt takaisin joogamaille Aasiaan – takaisin palaamatta.
Kolhuja Lilalla kyllin. No, murheelle aikansa, ja viiden vuoden kuluttua kuolemasta asiat jo rullaavat: Omenalehdon Majatalo, jota Lila pitää, näyttää pyörivän kohtuullisesti ja sen nuorilla asiakkailla, pitempi aikaisilla asiakasasukkailla riittää vipinää kerrakseen. Lila itse on kolmekymppinen, asukkaat alle, menohaluja kaikilla. Ainoa tukevasti jalat maassa pitävä ihminen on viisikymppinen taloudenhoitaja Marikki.
Unohdetaan surut ja murheet. Parempi siirtyä viihdyttävämpiin ja miellyttävämpiin asioihin. Kääntää koko kirja kevyemmille urille.
Ja näin olemme keskellä maaseutua chicklitiläisissä-tunnelmissa miehiä metsästämässä! Keinoina muun muassa rusettikelkkapotkuttelut, Maaleidien deitti-illat sekä pääsiäiskokkoriennot.
Että tämmöisiä luen, ihan tarkoituksella ja tieten. Näiden pariin olen hakeutunut lopulta Dostojevskit ja Gogolit, Steinbeckit, Linnat luettuani. Josko sittenkin kevyempi kama vastaisi paremmin elämän saloihin?
Vaan on se vaan niin hiton vaikeaa unohtaa realiteetit, ja realismi pukkaa lukiessa vaistomaisesti esille. Nuokin Omenalehdon majatalon, vanhan pappilakartanon lämmityskulut asukkaiden pyöriessä sisätiloissa vähissä vaatteissa välillä suihkussa käyden. Niitä ei tunnu olevan – pah!
Pakko kuitenkin unohtaa realiteetit ja hypätä romanssien ja ihmissuhteiden pyörteisiin, tuhansiin suudelmiin ja ihastuksen ja rakkauden huumaan. Onnen pariin, jota kirja välittää tässä pohjanmaalaisen Eevi Iisakkilan sujuvassa esikoisessa Majatalo omenapuiden katveessa, joka on Kaunisjärvi-sarjan aloitus.
Kyllä tämä hyvin sulautuu samalle tasolle noihin viimeaikoina lukemiini viihdykkeisiin Soraya Lanen Kadonneet tyttäret -sarjaan sekä Minna Mikkasen Sydänmaa-sarjaan, tosin hyppysellisen nuoremmin henkilöin. Minulle kävi lukijana, hetkeksi, näiden kirjan henkilöiden kanssa samoin kuin Majatalon emäntä Lilalle:
Kun majoitti vieraita kotiinsa, otti heidät samalla elämäänsä.
Luettavan kirjan merkki.