Majatalo omenapuiden katveessa -kirjan kannessa on sinisellä taustalla vaaleanpunainen koristeellinen pitsihuvilamajatalo, omenankukkia, valkoista pitsiä ja lautanen, jossa on korvapuusti.

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

Kaapo ajoi kolarin ja kuoli. Lila jäi leskeksi, yksin elämäänsä: taakkanaan suunnitelmat, joita hän ei kyennyt toteuttamaan, ristinään laina, josta oli selviydyttävä. Siinä olisi aihetta vakavampaankin kirjaan, saati kun vielä lisätään, että Lilan äiti oli nuoruudessaan piipahtanut papan ja mummon luona jättämässä pikkukäärön, Lilan, kotiinsa j... Lue koko vinkki »
Muumipeikon ystävät

Richard Dungworth: Muumipeikon ystävät

Muumikirjoja julkaistaan vuodessa varmaankin kymmenkunta. Yksi näistä sarjoista on brittikustantamo Puffinin sarja, joka sovittaa Tove Janssonin kuvituksia nuoremmille lapsille tarkoitetuiksi kirjoiksi uusilla teksteillä. Muumipeikon ystävissä Muumipeikko on surullinen. Nuuskamuikkunen on lähdössä talveksi pois ja Muumipeikko miettii, ettei mikä... Lue koko vinkki »
Kadoksissa

Kati Närhi: Kadoksissa

Kati Närhi on minulle tuttu ennen kaikkea sarjakuvapiirtäjänä, esimerkiksi Agnes-sarjakuvistaan (Saniaislehdon salaisuudet). Vaan onhan hän myös monipuolinen ja lahjakas kuvittaja. Siitä hyvä esimerkki on tämä kauniisiin ja huolella tehtyihin lastenkirjoihin erikoistuneen Capuchinan julkaisema Kadoksissa, joka pääsi Suomen kirjataiteen komitean vuo... Lue koko vinkki »
Kunnes tapamme taas

J. S. Meresmaa: Kunnes tapamme taas

Viime vuonna ilmestynyt vampyyritarina Kenties tapan sinut vielä teki monta juttua hyvin: tiiviiseen määrään sivuja oli mahdutettu vetävä tarina, jossa pääosassa oli freesi e-urheilusta innostunut amispoika ja kaikkiaan raikas ote vampyyritarinoihin. Tarina jäi auki, mutta saa nyt jatkoa. Pääosassa on tällä kertaa 17-vuotias Roope, joka sattui o... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Eeva Kilpi on 91-vuotias. Sinisen muistikirjan merkinnät ovat pääosin vuosilta 2002–2003. Tuolloin Eeva oli 74–75-vuotias. Tunsi itsensä vanhaksi, yksinäiseksi, mutta kuitenkin vielä kykeneväksi palvelemaan itseään, olemaan oma henkilökuntansa: "22.8.2003 klo 23.12 Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta j... Lue koko vinkki »
Ripaskalinnut

Raisa Lardot: Ripaskalinnut

Helsingin Sanomat herätteli ottamaan hyllystä tämän jo ajat ammoin ilmestyneen ohuen kirjan, joka on, päinvastoin kuin moni muu kauan sitten lukemani kirja, muistilokeroissa säilynyt. Osin ehkä siksi että siinä on ripaus eevakilpimäistä karjalankaipuuta, joka herkistää. Vepsäläistyttö Raisa Lardot elää viisi ensimmäistä lapsuutensa vuotta Suoksu... Lue koko vinkki »
On nälkä, on jano

Maaria Päivinen: On nälkä, on jano

Näitä lahjakkaita nuoria. Mieluummin laajalti liikkuvaa Maariaa kuin yksitotista Sofiaa. Molemmat karmaisevat kyllä. Uskalsinpas sanoa, vastoin palkintoraateja! Panna Päivisen Oksasen edelle. Äidinkielen maikka Maaria Päivinen (s. 1982 Tohmajärvi) on konkari kirja­mielessä: On nälkä, on jano on jo neljäs romaani Sinun osasi eivät liiku -runo­... Lue koko vinkki »
Hissimusiikkia

Mirjam Lohi: Hissimusiikkia

Hissimusiikkia on omaperäinen ja erilainen romaani, josta voi olla vaikea saada otetta. Tarina on jaettu kahteentoista osaan, raitaan, jotka kertovat aina yhden ihmisen kohtalon. Kysymys on kahden suvun jäsenistä, joiden kohtalot ja elämä saattavat jotenkin risteytyä joskus tai olla lyhyesti kosketuksissa toisiinsa. Toisinaan ehkä enemmänkin. Tai s... Lue koko vinkki »