Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mars Roomin lähtökohta on mehukas: Romy Leslie Hall, vanki numero W314159, istuu kahden peräkkäisen elinkautisen plus 6 vuoden tuomiotaan kalifornialaisessa Stanvillen naisvankilassa, “jossa yksikään ihminen ei halunnut olla töissä”.
Tässäpä riittäisi purtavaa! Miltä elinkautinen tuntuu? Tai kaksi sellaista? Miten ne muuttavat Romyä? Mitä hän ajattelee loppuelämästään?
Olin jo opetellut olemaan itkemättä. Kaksi vuotta aiemmin, kun minut pidätettiin, itkin hillittömästi. Elämäni oli ohi, ja tiesin sen. Se oli ensimmäinen yöni telkien takana, ja toivoin että unenomainen tilanteeni hälvenisi, että heräisin siitä. Aina kun heräsin, tilanteeni oli kuitenkin sama, patja haisi edelleen kuselle, ovet paukkuivat, sekopäät huusivat ja hälytykset pirisivät.
Kirja on saanut nimensä samannimiseltä strippiklubilta San Franciscossa. Romy oli töissä sylitanssijana kyseisellä Mars Room -klubilla. Hän väittää olleensa sinut työnsä kanssa: “perseen pyörittäminen oli helpompaa kuin puhuminen”, mutta silti se taisi kalvaa häntä sisältäpäin: “ne miehet himmensivät hehkuni”.
Lukiessani mietin, miksi kirjan nimi on valittu klubin mukaan, koska sillä ei ole tarinan kannalta kovin suurta merkitystä. Mars Room oli Romylle pikemminkin turvapaikka. Tai sitten nimeen sisältyy joku toinen ajatus? Ehkä jotain sellaista, että vankilan selli on yhtä kaukana Romyn aiemmasta arjesta kuin huone Marsissa?
Kiinnostavinta Mars Roomissa ovat juuri vankilan arjen kuvaukset. Ne hetket, joissa Rachel Kushner malttaa keskittyä vankilan kirjoittamattomiin sääntöihin, vankien väliseen hierarkiaan tai varjo-organisaation logiikkaan. Kaikki nuo pitää hallita, jotta vankilassa pärjää. Pelkästään pukeutumisen ohjesääntö on pitkä. Konstit tavaroiden siirtämiseen vessanpöntön kautta pitää oppia. Ei ole meinaan helppoa tuo vankiloiden sisäinen meininki.
Yritin nostaa päätä ja nostaa selkää kaarelle, sätkin jaloilla, kunnes ne oli painettu lattiaan, kunnes kaikki minussa oli painettu lattiaan.
Kushner eksyy kuitenkin aivan jonnekin muualle, ja vähän liikaa vankilan muurien ulkopuolelle. Vaikka tämä on kirja naisvangeista naisvankilassa ja päähenkilönkin luulisi olevan nainen, Kushner antaa huomattavan paljon palstatilaa miehille: Romyn miespuolisille heiloille, narkkarikavereille, Mars Roomin asiakkaille, asianajajalle ja vankiloiden henkilökunnalle. Erityisesti irstas poliisi Doc saa minusta liikaa huomiota kirjan keskivaiheilla.
Naisvangeille olisi kerrankin suonut jakamattoman huomion. Heistä olisi ollut siihen. Kovia muijia!
Toki, miesten takia sekä Romy että monet muut ovat joutuneet telkien taakse. Vain miesten takia he voivat päästä sieltä pois.
Mars Room oli Booker-palkintoehdokkaana vuonna 2018. Sen on taitavasti suomentanut Arto Schroderus.
