Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nurkan päähenkilö Saana on parikymppinen nainen, joka on opiskellut historiaa yliopistossa, mutta jolle työelämän ovet eivät ole auenneet. Hän elää avoliitossa mukavan miehen kanssa kivassa omakotitalossa, hakee työpaikkoja ja tekee nollatuntisopimuksella siivoustöitä. Saana on sentään päässyt siivoamaan museota, onhan se jo sentään askel kohti omaa alaa.
Vierailu parhaan ystävän Niinan suvulle kuuluvassa vanhassa talossa ravistelee Saanan uusille raiteille. Talo on kymmenen vuotta hylättynä ollut vanha mummola, jonka Niina aikoo nyt purkaa. Vierailulla talossa Saana löytää vanhoja valokuvia, joista etenkin yksi kiinnostaa häntä: kuva iloisesta nuoresta naisesta jostain 1920-luvulta. Onko kuvassa Liisa, joka muutti Yhdysvaltoihin ja josta ei sittemmin enää kuultu?
Kuva jää vaivaamaan Saanaa ja hän päättää alkaa tutkia asiaa. Ehkä aiheesta syntyisi ihan oikea tutkimus tai edes romaani. Tietämättään hän tulee kuitenkin törkkineeksi asiaa, johon ei kannattaisi puuttua. Niinan mummo Eeva, joka on viimeinen talossa asunut, on aika haluton muistelemaan menneitä, eikä aihe Niinaakaan kiinnosta. Sen sijaan nurkissa väijyviä varjoja asia kiinnostaa kovasti ja pian Saanaa riivaavatkin menneisyyden haamut hyvinkin kirjaimellisesti.
Kauhunovellitaitaja Maija Nyströmin esikoisromaani on sekin vankasti kauhun puolella. Lattialistoista ryömivien varjojen lisäksi pelkoa ruokkivat ahtaat mallit, joihin naisia on sullottu niin sata vuotta sitten kuin nyt. 1920-luvun Liisan kohtalo on aidosti kamala, vaikka siinä ei mitään yliluonnollista olekaan – kunhan vain yhteiskunnan normeja, jotka varsinkin naisia kaitsivat. Eikä helppoa ole nykyajassakaan, Saana saa niskaan monenlaisia paineita niin töissä kuin kotona.
Pitkään novelleja julkaissut Nyström taitaa myös romaanimuodon ja on osannut pitää ilmaisun pidemmässäkin muodossa tiiviinä ja ytimekkäänä. Nurkka ei laahaa. Nopeasti etenevä kirja on helposti kertaistumalla luettava, sen verran hyvin se vetää puoleensa. Lopetus on yhtä aikaa nokkela ja kamala. Klassista kauhukuvastoa ja yhteiskunnallista sanottavaa yhdistelevä romaani on hieno esikoinen.
