Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Dovlatov on Babelin veroinen ironian ja tarkan lauseen mestari”, kehuu Anita Konkka Sanat-blogissaan New Yorkiin emigroitunutta Sergei Dovlatovia (1941-1990) luettuaan kirjan Ulkomuseo. Samoin sanoin voin yhtyä kehumaan Dovlatovia Kompromissin ja nyt tämän viimeksi lukemani Matkalaukun jälkimainingeissa.
New Yorkiin vuonna 1978 emigroitunut Neuvostoliitossa piesty Dovlatov on heitältänyt pyykkinarulla sidotun vanerisen matkalaukkunsa komeroon ja unohtanut koko kapistuksen vuosiksi sinne. Nyt hän irrottaa narun ja avaa kapsäkkinsä.
Matkalaukun uumenista hän onkii ulos esineen kerrallaan, ja näin kaikki kahdeksan ‘tarpeellista’ tavaraa saavat oman kertomuksensa, oman historiallisen taustansa. Ja ne taustat ovat, kuten voi arvata, juuri sen kaltaisia mitä vain Neuvostoliitossa ja venäläisessä elämänmuodossa on kuviteltavissa! Humoristisia ankean elämän piristyksiä.
Upseerin vyö nousee käteen ja saa selityksensä, tuskin sillä käyttöä Nykissä on, mutta onpahan tempautunut mukaan. Sehän liittyy tähän tapaukseen, jonka loppuhuipentuma on heti alussa:
“Kaikista hirvittävin kokemus juopolle on tulla tajuihinsa sairaalavuoteella. Vielä puoliunessa mutiset itsellesi: – Riitti! Lopetan! Ei pisaraakaan enää!
Ja äkkiä huomaat, että päässäsi on paksu harsoside. Haluaisit hypistellä sitä, mutta käy ilmi, että vasen kätesi on kipsissä.”
Huumoria itkun takaa. Tavallaan. Piristeeksi. Se pitää elossa. Ja kun siihen lisätään New York, lukija tajuaa tavaran tarpeellisuuden. Voi veljet – niitä aikoja!
Napakkaa on toveri Sergein teksti; sen voisi määritellä myös käänteishumoristiseksi. Jo Matkalaukun otsikot lupaavat, että on mitä kirjalta odottaa, kuten Puolue-eliitin puolikengät, Suomalaiset kreppisukat tahi Autonkuljettajan hansikkaat.
Ah niin tarpeellisia tavaroita kukin valtameren takaisessa uudessa kaupungissa. Ironisen hulvattomat satiirit niistä irtoaa, kun kertojana ja kirjoittajana on raskaan sarjan ammattimies, Dovlatov, raskassarjalainen myös kooltaan. Ja tarkkaiskuinen sanoiltaan.
Idiootti-kustantamolta löytyy onneksi lisää suomennettua Dovlatovia: Meikäläiset, Haarakonttori ja Ulkomuseo. Ihan pakko lukea nekin!