Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä muusikon tuore kirja kertoo, millaista elämä keikoilla ja tien päällä Suomessa todella on. Se ei ole sekoilua viinan ja huumeiden kanssa (no, ei ainakaan kirjoittajan kohdalla, Kela on tunnetusti raitis rokkari), luksusmajoitusta ja irstailua mallityttöjen kanssa. Sen sijaan se voi olla muuten hulvatonta ja luokatonta huumoria soittajien kesken keikkabussissa ja joskus jopa lavalla.
Alunperin kirjoitukset ovat jossain muodossa ilmestyneet miehen blogissa, josta ne on kustannustoimittajan suosiollisella avustuksella poimittu sekä kirjoitettu uuteen muotoon. Ei kuitenkaan niin uuteen, etteivät asianosaiset ja -omaiset niistä itseään tunnistaisi: mukana on bändi milloin missäkin kokoonpanossa, muut kulkijat sekä ehkä joukko itsensä tunnistavia vierailijoitakin. Eikä aina niin kauniissa valossa, eivätkä ainakaan kaikki… tunnetusti lavalle väkisin änkeävä humalikko ei ole bändin suosikkieläin.
Teksti on helppolukuista ja kohtuullisen hyvää kieltä, tahallisia nyrjähdyksiä lukuunottamatta, joille onkin lupa nauraa ihan itse. Tekijä kertoo kuitenkin vakavasti paljon itsestään ja musiikin merkityksestä, soittamisen aloittamisesta, lapsuudenperheestään ja varsinkin isästään. Ette ehkä tiedä… ja jätänkin sen teille luettavaksi, sillä paljon on paljastuksiakin joukossa.
Kela ottaa kantaa myös moniin asioihin. Mielipiteitä on hyvin perustellusti muusikoiden palkkioista, musiikkiteollisuudesta yleensä, levyjen tuottamisesta ja niiden tuotoista, kaikesta soittajalle soppaa tuovista asioista. Toki mukaan mahtuu henkilökohtaisiakin mielipiteitä kasvissyönnistä, Formula 3 -kilpailemisesta, toimittajien etiikasta, omasta elämästä ja sen antamien mahdollisuuksien toteuttamisesta sekä monesta muustakin isommasta ja pienemmästä asiasta. Parasta on kuitenkin soittamisen ilo ja ne hyvät puolet, jotka myös tulevat esille.
Matkamuistoja on osittain henkilökohtainen, mutta toisaalta myös hauska kooste bändin keikoista mitä oudoimmissa paikoissa aina erilaiselle yleisölle. Tietysti pahinta ovat pitkät matkat, joiden kulutustavoista annetaan loistavia vinkkejä sekä yöpyminen laadukkaissa tai laaduttomissa majoituksissa, joissa voi myös järjestää hilpeitä, kuntoa keikkojenkin aikana ylläpitäviä kilpailuja. Bändi on tietysti kehittänyt oman omalaatuisen keikkaelämänsä ja -tapansa sekä huumorin, josta myös annetaan hyviä ja ehkä varoittaviakin esimerkkejä.
Luvut ovat mukavan mittaisia ja tämä sopiikin hyvin matka- ja odottelukirjaksi mihin tahansa, myös rantaoloihin. Ei, ei missään nimessä aiheensa vuoksi. Suosittelen kaikille Anssi Kelasta pitäville, mutta myös kotimaisesta musiikkiteollisuudesta ja musiikin teosta itse kiinnostuneille. Muusikon henkilökuvana tämä onkin poikkeuksellinen, sillä vaikka mies riisuttaisiin lähes kalsarisilleen, mitään kammottavan irstasta ei saada esiin. Paljon kiinnostavaa tietoa kuitenkin eli lukekaa pois ja nauttikaa pienestä irvailusta. Saa sitä ihan ääneenkin nauraa ja hihitellä. Erinomainen vaikka kesäkirjaksi! Kiitän myös kompaktia muotoa eli sopivaa kokoa ja pehmeäkantisuutta eli miellyttävä käyttöliittymä.