Bobby Western on syvyyksiä pelkäävä pelastussukeltaja, joka on menettänyt suuren rakkautensa, psyykkisesti sairaan matemaatikkosisarensa, eikä sellaisesta menetyksestä koskaan voi toipua. Eräällä pelastuskeikalla pienkoneen hylystä löytyy yksi vainaja liian vähän. Western ajetaan pakosalle, ystävät alkavat vähitellen kuolla ympäriltä, pankkitilit jäädytetään, elämä muuttuu selviämiseksi. Mutta tämä on vain pintakuorta Cormac McCarthyn viimeiseksi jääneen romaaniparin avausteoksessa Matkustaja.
Matkustaja muodostaa yhdessä samoihin aikoihin ilmestyneen Stella Marisin kanssa kiinteän kokonaisuuden, jonka kumpikin osa vahvistuu toisesta. Kun Stella Maris keskittyy näkökulmahenkilönä Alicia-pikkusiskoon, Matkustajassa pääfokus on lukujen alkujen skitsofreniajaksoja lukuun ottamatta Bobbyn. Mutta sisaruksia ei ole ilman toisiaan, ja trauma atomiasetta kehittämässä olleesta sisarusten isästä on läsnä jatkuvasti.
Matkustajan kerronta on hieman poukkoilevaa ja uusia henkilöitä nousee mukaan koko ajan Bobbyn kiertäessä Yhdysvaltain eteläosissa. Sisarusdynamiikan ymmärtäminen vie aikansa, samoin kiinni pääseminen McCarthyn tapaan kirjoittaa dialogia ilman selityksiä siitä, kuka puhuu. Ylipäänsä puhetta kirjassa on paljon, ja tämä naseva ja maukas replikointi ties mistä aiheista onkin lopulta kirjan ehdottomasti vahvinta ja koukuttavinta antia. McCarthyn hahmot ovat fiksuja ja hyvin koulutettuja, heillä on mielipiteitä eivätkä he pelkää lausua niitä. Matkustajan syvällisyys tulee juuri puheenaiheista. Huumoriakin on – sysimustaa, mutta kuitenkin – mutta lopulta kaikkea kerrontaa verhoaa suru, vakavuus, raskasmielisyys.
Vakavuus, kuoleman ja kuolevaisuuden läsnäolo, tekee Matkustajalle hyvää. Se ei tee kirjasta raskasta luettavaa, sillä kielestä ja rytmistä saa kyllä hyvin kiinni – tästä kiitos myös kääntäjä Kaijamari Sivillille. Matkustaja tuntuu suurelta romaanilta ja sai ainakin minut jatkamaan itsestään selvästi suoraan Stella Marisin pariin. Vaikka teokset voidaankin lukea toisistaan irrallaan, en sitä suosittele, vaan kehotan tarttumaan ensin Matkustajaan ja jatkamaan sitten Stella Marisiin. Itselleni Stella Maris nousi yhdeksi vuoden parhaista lukemistani kirjoista, eikä Matkustaja siitä laatunsa puolesta kauas jää. Valtava suositus tälle teosparille!








