Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Karjatalouden osuudesta kaikkiin ilmastopäästöihin ei ole olemassa yksiselitteistä, kiistatonta mallia. Laskentatavasta riippumatta osuus on joka tapauksessa huima, kertaluokkaa 15 prosentista yli 50 prosenttiin. Tämän pitäisi saada meidät ymmärtämään, että jos haluamme pelastaa maapallon usean asteen lämpenemiseltä, jos haluamme vähentää hiilidioksidipäästöjämme, jos ylipäänsä haluamme pitää maapallon ihmiselle sopivana, meidän on aloitettava omalta lautaseltamme. Ja “meillä” tässä tarkoitetaan vauraiden länsimaiden asukkaita, jotka kuluttavat luonnonvaroja moninkertaisen määrän maapallon kantokykyyn verrattuna.
Tässä on lähtökohta Jonathan Safran Foerin kirjalle Me olemme ilmasto. Mutta lopulta hän käsittelee vain melko vähän tätä pääajatustaan. Toki tärkeimmät faktat jaetaan napakkana Powerpoint-tyylisenä infona kirjan keskellä, mutta sittenkin Safran Foerin lähestymiskulma aihepiiriin on hieman epätavanomainen. Kirjailija lähtee siitä, että ihminen ymmärtää kyllä kuulemansa tai lukemansa, mutta ongelma ei olekaan ymmärryksessä vaan siinä, kuinka tieto saadaan muuttumaan teoiksi. Se ei olekaan enää yhtään niin helppoa. Jonathan Safran Foer on amerikanjuutalainen, jonka isovanhemmat pelastuivat Puolasta holokaustin aikana. Kirjailijan isoäiti on vahvasti mukana teoksessa, ja Safran Foer hakee analogioita nykytilanteelle, jossa ilmastonmuutokseen uskotaan, mutta tarpeeksi ei tehdä, siitä kuinka amerikkalaisille kyllä kerrottiin juutalaisten joukkotuhosta, mutta heitä ei saatu riittävän pian toimimaan. Asia ei tunnu koskettavan, siinä pulma!
Yksi tärkeä pointti Jonathan Safran Foerin kirjassa on se, että sen sijaan että tehdään vastakkainasetteluja tieteeseen uskovien ja tiedevastaisten välille, pitäisi niiden, jotka tunnustavat ilmastonmuutoksen tieteelliseksi faktaksi, muuttaa omaa toimintaansa, vaikka se maksaakin. Jonathan Safran Foer siis yksinkertaisesti yrittää saada vakuutettua jokaisen lukijansa siitä, että ilmastonmuutoksen torjuntaan pitää ryhtyä nyt, ja että jokaisen teoilla on väliä. Vegaaniutta hän suosittelee, mutta jo pelkästään se, että pidättäytyisimme eläinkunnan tuotteista aamiaisella ja lounaalla, voisi auttaa alkuun. Jonathan Safran Foerin omin sanoin:
Eläinperäisten tuotteiden karsiminen lautaselta on todennäköisesti tärkein yksittäinen teko, jolla yksilö voi hillitä ilmastonmuutosta. Sillä on todennettu, merkittävä vaikutus ympäristöön, ja kollektiivisesti tehtynä se vaikuttaisi kulttuuriin ja markkinoihin voimallisemmin kuin mikään mielenosoitus.
Tämä on opetus, jonka Me olemme ilmasto tarjoaa: paras tapa toimia ympäristön puolesta on vähentää merkittävästi eläinkunnan tuotteiden kulutusta. Ja voi tämän kirjankin lukea, mutta se ei ole yhtä välttämätöntä.
