Eräänä elokuisena yönä Jonin ikkunan alle ilmestyy hahmo menneisyydestä. Erkka on vähän levoton kaveri ja joutuu herkästi hankaluuksiin, joten juuri lukion aloittaneen Jonin mielessä on muutakin kuin arvaamattoman vanhan kaverin kanssa hengailu. Erkalla on kuitenkin ongelma: hän asuu nuorisokodissa, joka uhataan sulkea.
Nuorisokodin sulkemispäätös on tietysti aluevaltuuston paikallispolitiikkaa ja sehän Jonille sopii: Joni ystävineen sukelsi politiikan kiemuroihin edellisessä Te olette liian nuoria -kirjassa, jossa Jonin sisko Anni kampanjoi itsensä kaupunginvaltuustoon. Nuoret lähtevät siis selvittämään, miksi nuorisokotia ollaan sulkemassa. Kun asiaa vähän kaivellaan, kysymys tarkentuu: miksi sulkemista juntataan läpi väkisin? Kuka hyötyy?
Me olemme päättäneet muistuttaa edeltäjäänsä. Kirja on vauhdikas ja jännittävä kertomus paikallispolitiikan kiemuroista – kyllä, nämä asiat mahtuvat samaan lauseeseen – ja tekee hyvin politiikan maailmaa tutummaksi nuorille. Nuorten on mahdollista vaikuttaa politiikassa ja päätettävät asiat koskettavat nuoria. Toisaalta asioita ei kuvata liian helppoina; nuorisokodin lakkautuksen peruminen ei ole mikään pikkujuttu.
Edellisen kirjan tavoin kirjassa on hyvin ymmärrystä erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita kohtaan. Toinen tärkeä viesti onkin ennakkoluulojen vastustaminen, koska muiden toiminnan taustalla voi olla asioita, joista ei tiedä. Ihmiset eivät aina ole ensivaikutelmansa tai päälle päin näkyvän osan mukaisia.
Sarjan kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, jotta henkilöt ovat tutumpia ja taustatarina rakentuu oikein. Sinänsä juonet ovat itsenäisiä, mutta järjestyksessä luettuna kirjat toimivat paremmin.







