Venla Hiidensalo: Mediahuora

Osta kirja itsellesi

Maria Vartiainen on freelancer, vapaa toimittaja. Vapaus on kyseenalaista, sillä hän myy juttujaan Lehteen, jolla on täysin omanlaisensa työehdot hänenkaltaisiaan varten. Maria myy itseään, hän huoraa. Itse hän kirjoittaa kyllä toisin, mutta sisimmässään tietää totuuden. Itseään on myytävä ja se, joka myy halvimmalla, korjaa potin eli syö myös huomenna. Marian työsuhde on käytännössä katkolla joka päivä. Hänen on hyväksyttävä kaikki juttukeikat, elettävä julkimoiden elämän sivussa ja haistettava vielä tapahtumattomat katastrofit etukäteen.

Maria tekee suuren osan jutuistaan vastentahtoisesti ja kun hän kirjoittaa ne, se on usein vielä epätoivoisempaa. Kun jutut vielä joutuvat toimituspäällikön käsittelyyn, ne on editoitu usein rankalla kädellä ja kommentteina tulee vielä paskaa niskaan ja pienempi palkkio. Mutta jollakin on elettävä ja elätettävä lapsensa. Julkkikseksi kelpaa kuka tahansa, omassa pienessä turvaeriössään asustava haluaa lukea kiihkeästi Itä-Helsingin huumeäidin uudesta avioliitosta, julkkiksen mokailuista, katumisesta ja tunnustuksista. Mariakaan ei enää tiedä kirjoittaako hän tarinaa vai tarina häntä. Jutuissa on mentävä äärimmäisyyksiin, jotta ne julkaistaisiin. Kun vielä sivulauseessa mainittu pikkuasia nousee lööppiin asti, on freelancerinkin jo mietittävä, mitä kaikkea hän on valmis myymään.

Romaanissa myös toimituspäällikkö kertoo oman kantansa asiaan, häntä taas hätyyttelee päätoimittaja sekä Lehden sekä koko lehtiperheen omistajaporras. Ei toimituspäällikkökään aina ole tyytyväinen itseensä, ei toki. Mutta voiko hänkään mitään? Onko vastuu hänen – ja mikä ihmeen vastuu? Tietysti mukana kulkevat myös kuvaajat, jotka ovat hyvin erilaisia. Joillakin voi olla jopa ammattitaitoa, visuaalista silmää sekä muitakin arvostettavia kykyjä.

Kolehmainen puolestaan on Marian lapsen isä, Matti. Kolehmainen on ammattimainen syntipukki. Hän ottaa syykseen poliitikkojen tekemät vaimojen pahoinpitelyt, lusii konkurssit ja veropetokset, viranomaisen tahalliset erehdyttämiset sekä muut rötökset. Hän tunnustaa, menee tuomioistuimeen, istuu tai maksaa säädetyn tuomion sekä saa vastineeksi kohtuullisen elannon. Se on hänen ammattinsa, hän ei enää osaa muuta. Kolehmaisen päivät ovat tällä kertaa tyhjiä, sillä hän on ehdonalaisessa edellisestä jutusta eikä voi siirtyä normaaleihin tehtäviinsä.

Maria puolestaan tekee töitä yötä päivää ja Perttu on kieltämättä hiukan hukassa minuuttipuuronsa kanssa. Teinarilla on muutenkin vähän vaikeaa. Äidin iltahaastattelut ja pakkobailaaminen eivät tilannetta helpota. Maria on valmis myymään jutun mistä tahansa: ystävistään, entisistä ystävistään, joskus hän jopa keksii sopivia haastatteluja. Aiheita ei puutu, siitä ympäröivä susilauma pitää huolen! Häneltä halutaan aina roisimpaa ja yököttävämpää materiaalia: henkisesti äärimmäisen kiduttavaa. Mutta lukija on kuningas ja hänen on saatava päivittäiset annoksensa Lehdestä, jotta voisi taas kauhistella ja hymistellä omahyväisesti…

Eräänä päivänä Perttu katoaa ja Maria huomaa kirjoittavansa lapsen katoamisesta, todellisuudesta. Ja Lehti myy. Samoin hänen moninaiset Facebook-päivityksensä muuttuvat. Milloin hän muuten huomasi Pertun olevan kateissa – tuota, suoraan sanoen, hän ei ole aivan varma asiasta. Tärkeintä on, että Lehti saa edelleen juttunsa!

Tekijä on kirjoittanut ajankohtaisen ja mielenkiintoisen romaanin. Alku tuntui menevän hetken hiukan yli, kunnes sujahdin sisään tilanteeseen. Romaani sinänsä voisi hyvinkin olla totta, näin vapaa toimittaja tekee, mikäli hän haluaa ansaita elantonsa. Hän on vapaa, mutta täysin sidottu laittomiin ja epävakaisiin, ylhäältäpäin saneltuihin sopimuksiin. Jos hän ei saa juttuaan myytyä, joku muu kirjoittaa sen… Aina on olemassa pissiksiä, jotka kirjoittavat jutun vaikka mainiten lahjuksena saadun huulikiillon ja se riittää!

Suosittelen kaikille, jotka kuvittelevat vapaan toimittajan, freelancerin elämän todella olevan vapaata, helppoa ja kirjoittamista tärkeistä yhteiskunnallisista asioista selkeästi, informatiivisesti sekä omia mielipiteitä, kannanottoja sekä mahdollisesti eri lähteitä käyttäen. Tämän toivoisi herättävän myös keskustelua paitsi toimittajan työstä, palkasta sekä työsuhteista ja -sopimuksista, myös median moraalista ja toimintatavoista. Ehdottomasti eräs kevään positiivisimmista yllätyksistä eli todella paljon parempi opus kuin alkuun oletin!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Vastaavaa teemaa käsitteli ansiokkaasti myös Pauliina Susi kirjassaan Nostalgia (v.2010).

  2. Kyllä, ja kävi mielessä myös kertoa siitä. Tästä tuli kuitenkin taas turhan pitkä juttu ja uskon kiinnostuneiden löytävän myös Nostalgian muutenkin. Hyvä, että mainitsit asiasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.