Camilla Läckberg: Merenneito

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kirjailija Erika Falck sekä hänen poliisimiehensä Patrik Hedström joutuvat jälleen selvittämään rikosta, tällä kertaa omalaatuista katoamista. Marraskuun kolmantena päivänä kunnollinen perheenisä Magnus Kjellner nousee sängystä, pukeutuu, hyvästelee lapsensa ja vaimonsa ja katoaa jäljettömiin. Mikään ei tunnu selittävän, mihin tavallinen nelikymppinen mies on hävinnyt matkalla kotoaan lähinaapurin luokse odottamaan kimppakyytiä. Murtunut ja miehensä kohtaloa jatkuvasti ajatteleva Cia-vaimo on tuttu näky Fjällbackan poliisiasemalla joka viikko. Tapaus saa Patrikin kyseenalaistamaan menettelytapojaan – onko jotain olennaista jäänyt huomaamatta? Poliisit tekevät kaikkensa löytääkseen miehen.

Kaksosia odottavan Erikan kirjailijaystävä Christian on juuri julkaissut esikoisteoksensa Merenneidon. Kirja on myyntimenestys, vaikka onkin synkkä ja piinaava. Kirjailija alkaa käyttäytyä kotonakin oudosti ja välttelee julkisuutta. Hänen menneisyydestään kukaan ei tiedä mitään, ei edes hänen vaimonsa. Erika alkaa epäillä, että kirjailijaa piinaa jokin muukin kuin julkisuus, uhkauskirjeet ja ystävänsä Magnuksen katoaminen. Uhkauskirjeitä mies vähättelee, mutta joku vihaa Christiania syvästi —  joku, joka vaikuttaa hyvin häiriintyneeltä. Erikalla on aikaa tehdä omia tutkimuksiaan ja hän päättää lukea Christianin kirjan vielä kerran, sillä ratkaisu voi piileksiä rivien välissä.

Uhkauskirjeitä ovat saaneet jotkut muutkin. Kukaan ei vain ole uskaltautunut ilmoittaa asiasta poliisille. Kun kirjeiden kirjoittaja jättää veitsen kirjeen viereen, käy kertomassa jotakin kuolevalle naiselle sekä toisaalla iskee lastenhuoneeseen punaisen, verenkaltaisen maalin kanssa, alkavat ystävysten hermot olla tiukalla. Jäljet tuntuvat johtavan niin kauas menneisyyteen, että kaikki eivät edes reagoi muistoihin.

Kirjassa tulee hyvin esiin ihmismielen pimeä puoli, se joka jokaisella on. Paitsi murhaajalla, myös kaikilla muilla; joku pettää, joku juo, joku salaa menneisyytensä, joku ei vain jaksa tavallista arkea — joku on taas kasvanut pahuuteen. Välillä kurkistetaan ahdistavasti sinne pimeälle puolelle, hyytävän kylmästi. Ihmissuhteet ja niiden merkitys ovat välillä jopa korostetusti esillä, sekä hyvässä että pahassa. Lasten ja vanhempien suhteet voivat olla monenlaisia…

Kirjoittajan kerronta on selkeää ja mutkatonta, helppolukuista ja äärimmäisen jännittävää. Tapahtumien karmivuutta ei korosteta, tilanteet ja tunteet välittyvät hyvin muutenkin. Kirjan henkilöistä tulee kiinnostavia ja läheisiä. Läckberg itse on sanonut, että tarinan ydin on tapahtumien motiivi. Motiivi on kiinnostava, joten juuri se on melkein aina lähtökohta murhalle. Kirjailijan kerronta kattaa myös perhe-elämän läheisyyden kuin myös sen karikot ja näennäisyyden joissakin tilanteissa. Hän paneutuu hyvin myös poliisien keskeisiin suhteisiin, jotka vaikuttavat myös työntekoon. Osansa saavat myös kustantajat sekä media. Perhe- ja työelämän tavanomaiset puitteet saavat jännityksen tihenemään selkeänä kontrastina tavalliselle arjelle.

Itse luin tämän suorastaan ahneesti, en malttanut jättää kesken. Jännittävä, julma, murheellinen, arvaamaton — yllätyksellinen loppuratkaisu oli myös mieleen. Läckberg kuuluu pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kärkipiiriin. Suosittelen kaikille jännittävistä, psykologisista rikoskirjoista kiinnostuneille, jotka eivät vierasta myöskään tavallisen arjen kuvausta.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *