Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 1972 kylmä sota oli täydessä käynnissä, ja suurvallat mittelivät paremmuudestaan lähes kaikilla mahdollisilla rintamilla. Yksi niistä oli shakki. Neuvostoliittolaiset olivat pitäneet kuuden eri mestarin voimin shakin maailmanmestaruuden maassaan yhtäjaksoisesti vuodesta 1937, kunnes amerikkalainen shakin supertähti Bobby Fischer (1943–2008) pääsi haastamaan mestarin titteliä vuodesta 1969 hallinneen Boris Spasskin (1937–). Ottelu järjestettiin Reykjavikissa ja se oli suuren luokan kansainvälinen mediatapahtuma.
Shakkiottelu on jännittävä tapahtumaympäristö Arnaldur Indriðasonin kymmenennelle suomennetulle Reykjavikin rikospoliiseista kertovalle dekkarille. Arnaldur ottaa Mestaruusottelussa neljänkymmenen vuoden aikahypyn taaksepäin sarjan aiemmista osista. Ratkaisu on sarjan jatkon kannalta kutkuttava ja jopa yllättävä, kun tutut nuoret poliisit Sigurður Óli ja Elínborg ovat kokonaan poissa ja vanha kunnon Erlendurkin vain välähtää nopeasti kuvassa. Mestaruusottelun päähenkilö on Marion Briem, kokenut tutkija, joka ennen on tavattu vain taustalla, sairaana vanhuksena.
Itse tarina on taattua Arnalduria: ensi sivuilla tapahtuvan järjettömän väkivallanteon epäinhimillisiä motiiveja selviteltäessä on aikaa tutkia henkilöhahmojen taustoja ja sielunmaisemaa. Marion Briemistä paljastuu paljon haikeutta ja vastoinkäymisiä, jotka ovat muokanneet hauraasta ja pienikokoisesta naisesta analyyttisen ja arvostetun rikosten selvittäjän. Ja Arnaldurille tunnusomaisesti hieman oudon pojan kamala kuolema liippaa läheltä Marion Briemin omaa henkilöhistoriaa, jota rytmitti toiseen keuhkoon iskenyt tuberkuloosi.
Mestaruusottelu on hieno jännäri kylmän sodan vuosilta, jossa kansalliset intressit ja kansainvälinen vakoilu kukoistivat. Se on ajankuva 1970-luvun Islannista, mutta toisaalta Arnaldur — takaumien vauhtiin kun kerran on päässyt — kertoo myös 1930-luvun vitsauksesta, tuberkuloosista. Tarinat lasten kokemista rajuista hoidoista eivät ole kovin kaunista luettavaa. Mutta jossain odottavat kuitenkin aina toivo, rakkaus ja lämpö.
Pitkän sarjan kirjoittanut Arnaldur on Islannin suosituin kirjailija. Ellei koko komeaa dekkarisarjaa halua koluta, on Mestaruusottelu ajallisen etäisyytensä vuoksi ja ehkä muutenkin helpompi tutustumiskohde satunnaiselle lukijalle kuin esimerkiksi Menneet ja kadonneet tai Hyytävä kylmyys. Piintyneelle Arnaldur-fanillekin se tarjoaa uuden näkökulman sarjan hahmoihin. Mestaruusottelu kuuluu mielestäni Arnaldurin parhaimmistoon, ja on ilman muuta vinkkinsä ansainnut.
