Ilkka Kylävaara: Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä!

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tämä kirja herätti mielenkiintoni nasevalla nimellä. Minusta siinä vain on jotain niin vekkulia. Mitään en ollut kuullut koko kirjasta. Aloitin sen lukemisen suurella mielenkiinnolla ja pian ymmärsin lukevani elämänkertaa. Päähenkilö on Ilari ja loput ovat Ilarin naisia.

Ilari on kirjoittanut kirjan ja odottaa siitä kovasti edes jonkinmoista palautetta. Pakosti tuli mieleen, että odottaako Ilkka Kylävaara nyt kaiken aikaa jonkinlaisia arvosteluja tästä kirjasta.

Naisia on aika lailla, niin, ettei laskuissa pysy. Välillä jopa voisi pitkästyä, jollei kieli olisi niin kivan värikästä. Kirjassa ei mässäillä rakastelukohtauksilla, mutta muutamia niitä löytyy ja erityisen herkän hauskasti on eräs akti kuvattu sivuilla 45–46. Pidin siitä niin, että palasin siihen muutaman kerran.

Voisin tätä kirjaa suositella niin miehille kuin naisillekkin. Minä naisena en suivaantunut mitenkään, sillä kyllä niitä Ilarin kaltaisia miehiä maailmaan mahtuu. Mielenkiintoista oli nyt kurkistaa sellaisen miehen sielun elämään.

Kini

Olen Kini, kirjojen ja kirjailijoiden ystävä. Työskentelen Kouvolan pääkirjastossa kirjastovirkailijana ja tehtävänkuvaani kuuluu mm. kirjailijavierailujen järjestäminen. Olen aina lukenut paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjojen lisäksi ramppaan elokuvissa ja teatterissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Mielestäni olen sitä mieltä, että kirjan nimen ei välttämättä täydy selvittää koko kirjan sisältöä, ainakaan kahteen kertaan. Aluksi luulin, että käsiäni painoi novellikokoelma, mutta puolen välin jälkeen alkoi teksti tuntua jo selkeän romaanimaiselta. Sujuvaa oli, kuten asiasta muistetaan useasti myös kirjassa huomauttaa. Hulvatonta on meno ja sen sivussa tehtävät tarkat huomiot. Olen niistä useimmista samaa mieltä. Tutun tuntuisia paikkoja ja henkilöistä vilahtelee ohi melko paljon, ei kuitenkaan liikaa. Turhan usein ei myöskään naida, vaikka siihen keskitytäänkin varsin usein. Todella hauska on kohtaus, jonka jälkeen talonomistaja saa ihmetellä, mikseivät omenat pysy puissa. Olen myös itse usein sairaalasta päästyäni pohtinut, miksi ihmiset kirjamessuilla ovat niin sairaan näköisiä. Nyt luen saman asian siten, että ihmiset siellä ovat toiseksi rumimpia. Saattaa ilmentää samaa asiaa. Suoraan sanottua kuten muutkin kirjan asiat. Kovin mielelläni luin. Trilogiaan ei siltä liene aineistoa (Mies joka rakasti miehiä – Mies joka rakasti miehiä ja naisia).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *