Esko Karppanen: Muurin varjossa

Muurin varjossa

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Kirjan ydin on ihan oiva tavaraa. Ydintä on Jukan lapsuus maalla, maalaiselämää aikana, jolloin kauppa-auto ilmestyi maisemiin, piitlestukat, hulavanne, mustavalko-tv sun muut villitykset. Vankkaa entistä lehmänlypsyt, seurat, pyykinpesut muuripadassa, puimakone, heinänteko, koulun joulu, ja mummo tietenkin. Eletään aidonlaista elämää mitä nyt 60-luvulla elämä oli.

Jukalla on ongelmansa lapsena, vielä aikuisena samat kysymykset tädistä, isän siskosta:

“Tädillä on samanlaiset silmät ja samalla lailla kihartuva otsatukka kuin minulla. — Miksi minulla on samanmuotoiset sormen kynnet kuin tädillä? Aivan erilaiset kuin äidillä — Tädin vartalokin on samanlainen kuin minulla. Oikea jalkaterä on isompi, selkä pyöristyy samalla lailla ja vasen silmä on pienempi. Niin kuin isällä myös.”

Siis kummanko poika, ovatko nämä sittenkään äidin hautajaiset, joihin hän Berliinistä on tullut?

Esseisti Esko Karppanen kirjoittaa romaanissa Muurin varjossa pienen maalaispojan elinpiiristä. Naapurin Pirkon äiti on uskossaan ahdas. Tanssi on syntiä, kuten moni muukin iloinen asia. Jukan äiti viis veisaa moisesta ja opettaa Pirkolle tanssiaskeleita, kunnes kesken kaiken sisään astuu Pirkon äiti. Jukan äitiä ei moiset synnit paina, vaikka omat ongelmansa ja salaisuutensa hänelläkin seksuaalisuutensa kanssa. Kerran Jukka näkee väläyksen vieraan tädin ja äidin telminnästä navetassa, jonka ovelle Jukka erehtyy.

Muuten Jukan arkipäivät kuluvat mukavasti kaikenlaista pienen pojan pieniä tekoja puuhaillessa. Karppasen kerronta paikoin yltää Hyryn tekstin tasolle, ja lukija pääsee elämään mennyttä aikaa, pienieleisiä päiviä viettämään ja huokailemaan, miten kaikki nykyisin on toisin.

Alitajunta, unikuvat, mielenkiintoisetkin, säilöntäohjeet, seksuaaliset viritelmät särähtävät, repivät romaanin pirstaleiksi. Lämmin kokonaisuus kylmenee ja hajoaa. Mutta toisaalta: semmoinenhan maailma on, myös yksilön maailma, itsekunkin oma elämä. Jukkakin on löytänyt itsensä Berliinistä, josta on löytänyt oman Jürgeninsä.

Sieltä Jukka palaa äitinsä hautajaisiin monin miettein. Lapsuus on taas läsnä, yhä edelleen mielessä yhtäläisyydet isän ja tädin kanssa.

Monin miettein luin kirjan läpi, ja jätin sen syrjämiettein; niin – jäin vähän näkymättömän muurin taa varjoon. Mystinen juttu.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.
(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...