Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On vaikeaa kirjoittaa mitään tyhjentävää Rachel Cuskista. Hän on monipuolinen ja terävä kirjoittaja, jonka hyvin harkittua proosaa lukiessaan tuntee koko ajan olevansa syvän henkistyneessä seurassa. Hän tutkii Ääriviivat-trilogiansa romaaneissaan toisen ihmisen kohtaamista, ihmissuhteiden erityisyyttä, aivan poikkeuksellisella tarkkuudella. Näissä teoksissa Cuskin tapa hämärtää rajoja omaelämäkerrallisen aineksen, fiktion ja asiaproosan välillä on nautinnollista luettavaa, ja niinpä olikin nyt hienoa tarttua Cuskin esseekokoelmaan Mykkäkoulu.
Mykkäkoulun lähes kaksikymmentä esseetä on aiemmin julkaistu eri julkaisuissa, ja kokoelma jakautuu loogisesti kolmeen osaan. Ensin Cusk päästää lukijan lähelle itseään, persoonaansa ja suhdettaan perheenjäseniinsä, niin lapsiinsa, puolisoihinsa kuin omiin vanhempiinsakin.
Kirja toinen osa keskittyy akateemisempaan taiteilijuuden, kirjailijuuden ja erityisesti naiskirjallisuuden tutkimiseen. Akateemista kirjoittajakoulutusta – sen jonkin erityisen etsimistä, mikä tekee hyvästä kirjallisuudesta hyvää – Cusk puolustaa vahvasti. Toinen ja kolmas osa liittyvät kiinteästi yhteen kirjallisuuskritiikin ja kirjallisuudesta kirjoittamisen kautta. Cuskin näkökulmassa näihin aiheisiin toistuu naisen identiteetin pohdinta, se miten esimerkiksi Brontën sisarukset tai Virginia Woolf kirjoittavat naisena. D. H. Lawrencelta Cusk löytää varhaista feminismiä, Françoise Saganilta tarkkaa psykologista realismia.
Mykkäkoulu on jälleen yksi oivallinen osoitus Rachel Cuskin kirjoittajantaidoista. Ehkäpä essee on hänelle jopa se kaikkein omimmalta maistuva lajityyppi. Tätä lukisin mielelläni lisää!
