Kirjallisuuden historia on pitkä ja monipolvinen. Kirjallisuudentutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki esittelevät tässä teoksessa 30 kirjallisuuden historiaan vaipunutta kirjallisuuden lajityyppiä. Osa niistä on tuttuja, vähintään nimeltä, mutta osa on aivan omituisia ja varmasti useimmille lukijoille tuntemattomia.
Luomiskertomukset ovat hyvä esimerkki tutummasta tavarasta. Laji on tuttu, mutta uusia luomiskertomuksia syntyy nykyään kovin harvakseltaan. Murhaballadikin on käsitteenä ymmärrettävä, vaikka sellaisia ei olisi kohdannutkaan ja nokturno tuo monille mieleen ruislinnun laulun ja täysikuun tähkäpäiden yllä. Mutta mitä ovat paraklausithyron, immram, aubade ja paskilli?
Kirja koostuu 30 itsenäisestä artikkelista, jotka ovat karkeasti kirjallisuudenlajien mukaisessa aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Artikkeleita voi siis lueskella sieltä täältä, mutta kirja toimii mukavasti myös yhteen pötköön luettuna: ei tule sellaista tietoähkyä, millaisen tällaisista kirjoista joskus saa. Kokonaisuus on siis hyvin rakennettu ja artikkeleissa on sopivasti vaihtelua.
Mitä edellä mainittuihin oudompiin kirjallisuudenlajeihin tulee, paraklausithyronissa esitetään serenadia suljetulle ovelle, jonka takana piilee rakastettu. Immram on irlantilainen merimatkatarina; tämän lajin ottaminen mukaan tuntuu vähän oudolta, koska näitä kertomuksia on ylipäänsä kirjoitettu ilmeisesti noin viisi. Aubade on rakastetulle aamun sarastaessa esitetty runo ja paskilli taas roomalaista patsasrunoutta 1500-luvulta.
Kadonneet kirjallisuuden lajit sopii mainiosti kaikille kirjallisuuden kanssa puuhaajille. Kirjailijat ja runoilijat voivat hakea innoitusta virkistäviin lajityyppikokeiluihin; kirjoittihan Jyrki Kiiskinenkin kokonaisen kokoelman gaseeleja (Nenän edessä vuori). Myös kirjoittamisen opettajat saavat kirjasta varmasti hyviä ideoita erilaisiin harjoituksiin ja kokeiluihin. Kirjallisuuden historiasta kiinnostuneet ovat tietysti tämän inspiroivan teoksen parissa kuin kotonaan.






