Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Madeline Millerin esikoisteos Akhilleen laulu ilmestyi suomeksi kymmenen vuotta sitten ja kertoi antiikin Kreikan myyteistä tutun Akhilleuksen tarinan Patrokloksen näkökulmasta. Monissa myöhemmissä tulkinnoissa Akhilleus ja Patroklos on kuvattu rakastajiksi, niin myös Millerin teoksessa. Millerin toinen romaani Kirke seurasi vuonna 2018 ja ilmestyi suomeksi Irmeli Ruuskan oivallisena käännöksenä vuonna 2021. Kirja meni minulta täysin ohi, kunnes bongasin sen Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaiden joukosta.
Miller on opiskellut klassillisia kieliä ja opettanut lukiolaisille latinaa, kreikkaa ja Shakespearea vuosikaudet. Tältä pohjalta ei ole ihme, että Kirke sijoittuu niin ikään antiikin Kreikan myyttien maailmaan. Tällä kertaa Miller on tarttunut Odysseiasta tuttuun Kirke-noitaan ja kertoo tämän tarinan Odysseiaa laajemmin. Tunnetun eepoksen sivuhenkilö nousee oman elämänsä päähenkilöksi.
Kirke on auringonjumala Helioksen ja nymfi Persen tytär. Helioksen saleissa Kirke on syrjitty ja kiusattu, koska hän on erilainen kuin muut. Kirke uhmaa jumalia osoittamalla myötätuntoa rangaistulle Prometheukselle ja kiinnostuu ihmisistä. Kirke oppii noituutta, jumalten voimista erillistä voimaa, ja käyttää kykyjään muuttaakseen kuolevaisen Glaukoksen jumalaksi ja nymfi Skyllan kammottavaksi hirviöksi. Kun Kirken uhmakkuus käy ilmi, häntä rangaistaan karkottamalla hänet arestiin Aiaian saarelle.
Aiaialta Kirken löytävät silloin tällöin eksyksissä olevat laivat. Yksinäinen nainen aarteineen näyttää helpolta saaliilta, joten Kirken täytyy oppia puolustamaan itseään. Odysseiansa lukeneet tietävät Kirken keinot: Kirke muuttaa miehet sioiksi. Mutta sitten saarelle saapuu Odysseus, vaeltava sankari pitkällä kotimatkallaan. Kirkestä ja Odysseuksesta tulee rakastavaiset.
Kirke antaa Kirkelle äänen ja persoonallisuuden. Näkökulma on feministinen ja nostaa sivuhenkilöinä esiintyvät naishahmot vahvempaan osaan. Myös Odysseuksen puoliso Penelope pääsee esiin. Kiinnostavin hahmo on kuitenkin itse Kirke, jonka Miller piirtää ristiriitaisena hahmona. Kirke on taikavoimistaan innostuva noita, joka nuorempana toimii ajattelematta seurauksia pitkälle. Kuolemattomalla on kuitenkin vuosisatoja aikaa miettiä tekojaan ja Kirkekin joutuu saarensa yksinäisyydessä tekemään tiliä tekojensa kanssa. Äitiys tuo Kirkelle uusia näkökulmia elämään ja Millerin kuvaus Kirken ainutlaatuisista vaikeuksista äitinä on kiehtova.
Kirke on mainio uustulkinta klassillisista myyteistä. Naisnäkökulma muuten kovin miehisiin seikkailuihin on aina paikallaan ja Odysseus varsinkin näyttäytyy tässä kirjassa uudessa valossa, kun ensin kuullaan Odysseuksen kertomukset matkoistaan hänen itsensä kertomina ja myöhemmin Kirke saa kuulla Penelopelta ja Telemakhokselta toisen näkökulman suuren sankarin kotiinpaluusta ja toimista. Jumalia, hirviöitä ja sankareita tulvillaan oleva teksti on toisaalta fantastista, toisaalta sisäisesti loogista; ainakin niin loogista, kuin näiden jumaltarinoiden yhteydessä voi olla, sen verran sekopäistä porukkaa antiikin Kreikan jumalat ja titaanit kuitenkin ovat.
Tähtifantasia osoittautui taas hyödylliseksi palkinnoksi. Ilman sitä en olisi tätäkään mainiota lukukokemusta saanut.
