Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Onnellista rakkautta ei ole muualla kuin englantilaisen romaanin lopussa. – – Jokainen rakastunut on hullu, näin uskotaan. Mutta onko mahdollista kuvitella hullu joka on rakastunut?”

Useasti palkittu yhdysvaltalainen menestyskirjailija Jeffrey Eugenides on valinnut korttinsa hyvin mitä hänen tuoreimpaan romaaniinsa tulee. Teos sijoittuu kaunokirjalliseen yliopistomaailmaan, kuvailee sitä kuinka toistensa ja itsensä kanssa umpisolmuun ajautunut ystäväjoukko painiskelee rakkauksiensa ja rakkaudettomuuksiensa kanssa ja käsittelee näiden ohella sairastunutta, järkkynyttä mieltä.

Kukapa ei näistä teemoista kiinnostuisi, kukapa ei tahtoisi tietää ovatko rakkaus ja mielisairaus toisensa poissulkevia asioita tai voidaanko ”todellisesta” 1800-luvun suurten romaanien rakkaudesta ylipäätään enää puhua? Entä mitä tapahtuu, kun entisaikojen avioliittojuoni törmää 1980-lukulaiseen kolmiodraamaan? Niin, kukapa ei. Luulen, että moni tarttuu tähän teokseen juuri näistä syistä. ”Hullut” kiinnostavat aina, samoin rakkaus. Viittaukset ikiaikaisiin ja ihastuttaviin klassikoihin eivät myöskään tapaa poissulkea lukijoiden listoilta meitä lukutoukkia, pikemminkin päinvastoin.

Eugenides on siis pelannut varman päälle, ja hyvä kai näin. Toisaalta kun kirjallisen menestyksen saralla on päässyt jo tälle asteelle, ei askel hieman tuntemattomaampaankaan olisi mielestäni ollut huono ratkaisu. Nyt en voi olla mainitsematta, että ajoittain Eugenides tuntuu jopa menevän siitä, missä aita on matalin.

Kaikesta huolimatta Naimapuuhia on perushyvä romaani, joskin paikoitellen hieman turhantarkasti venytelty. Teoksen kieli on mielekästä, sen ajatukset älykkäitä. Henkilöhahmot ongelmineen ovat mielenkiintoisia ja kirjailija onnistuu luomaan heidän ympärilleen maailman, johon lukijan on helppo sukeltaa – niin ulkoisesti kuin hahmojen päänsisäisestikin.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni Jeffrey Eugenidesin teoksiin, eikä varmasti viimeinen. Uskallan olettaa, että hän on kirjoittanut parempiakin.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Asia taitaa olla päinvastoin, sen suhteen että Eugenides olisi kirjoittanut parempiakin. Sillä juuri tuo on hänen perusvikansa, ”mennä yli siitä missä aita on matalin”. Sama vaivaa Middlesexiä – vaikka on keskimäärin ihan hyvä teos. Sikäli kuin keskimäärin ja ihan hyvä – määreet tarkoittavat todella hyvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *