Hannaleena Viima: Naisen vaisto

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Johanna Sténin mies toimi poliisina ja kuoli hämärissä olosuhteissa. Miehensä kuoleman jälkeen Johanna on elänyt epätietoisena syytteistä, joita mieheen kohdistui: kyseessä oli lahjontaa, maksullista seksiä sekä mahdollisesti jotakin muuta. Tarina saakin uuden käänteen, kun Johannalle vihjataan, että kaikki ei olisikaan ollut aivan sitä miltä se näytti. Tosin vihjeen antaja ei ehkä ole luotettavin mahdollinen henkilö.

Johanna toimii nyt asianajajana ja hänellä on takanaan lyhyt ura rikospoliisissa. Leidi alkaakin tomerasti selvittää vihjettä ja tämä vie tarinan lopulta bisneksen ja politiikan maailmaan. Helsingistä Naantaliin ja Turkuunkin. Varsinkin Naantali tulee tutuksi viehättävine paikkoineen ja kesäidylleineen. Idylli on kaukana itse tapahtumista, joissa paistaa vain rahanahneus, vallanhimo ja raadolliset ihmissuhteet. Mukaan on sotkeutunut myös Johannan ystävä sekä yllättävästi myös ex-pääministeri, jonka avioeroon liittyvää ositusta hänet palkataan tekemään. Mukaan mahtuu muodikkaasti myös lahkolaisseurakunta ja pedofilia, prostituutio sekä paljon muita rötöksiä. Uuden tavan mukaan käväistään myös pikaisesti ulkomailla penkomassa tunkioita erään firman kohdalla. Itä-Euroopassa, tietenkin…

Kirjoittaja on nimimerkki, joka ei ole halunnut paljastaa itseään. Kustantajan mukaan hän on tottunut liikkumaan vallan ja kirjallisuuden käytävillä sekä seurannut hyvin läheltä suomalaista bisnesmaailmaa ja moni huippupoliitikko kuuluu hänen laajaan tuttavapiiriinsä. Ilmeisesti tämä on esikoisdekkari, ainakin tällä nimellä. Sen kyllä ymmärtääkin.

Monet mielipiteet ja sivusta vilahtavat kannanotot ovat melkoisen päällekäyviä ja jopa omalaatuisia, itse en ainakaan pitänyt niitä kuvattavan henkilön luonteeseen sopivina. Lisäksi yksinhuoltaja asianajaja on kuitenkin taloudellisesti erittäin hyvinvoiva, vaikka köyhyyttä ja hankalaa toimeentuloa valitellaankin välillä. Muitakin ristiriitaisuuksia sekä tapahtumissa että mielipiteissä valitettavasti löytyy.

Poliisiromaaninakaan tämä ei oikein toimi, ei dekkarinakaan. Itse näin tässä hyvänä puolena vain jonkinlaisen oikeuden toteutumisen. Sinänsä tämä ei siis paljon antanut – ehkä tämä maistuu toisille lukijoille eri tavalla. Itse en ollut ihmeen ihastunut traditionaalisiin pahiksiin ja hyviksiin, jotka ovat kotoisin tietyltä ilmansuunnalta enkä todellakaan erinäisiin julkituotuihin mielipiteisiin, joita ehkä tahattomastikin alleviivattiin.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *